Viuha

Viuhan luonnonsuojelualueen vaihteleva maasto tarjoaa kulkijalle monipuolisen metsäluontokokemuksen pienialaisista suolaikuista hämyisiin lehtoihin, vanhoihin kuusimetsiin ja karuihin kalliometsiin. Parhaimman käsityksen luonnonsuojelualueesta saa kulkemalla merkittyjä polkuja pitkin, mikä ehkäisee myös maaston kulumista. 

Ojakorven metsätien päässä olevalta parkkipaikalta pääsee ulkoilupolun varrella sijaitsevalle laavulle merkittyä luontopolkua pitkin. Ennen laavua luontopolku yhtyy ulkoilureitille, jossa on mahdollista kulkea jalan myös hiihtokaudella, jolloin latureiteillä kävely on muutoin kielletty. Kaarlammin rannalla on laituri, laiturille pääsee pitkospuita pitkin.  

Katso kartta

Viuhan suojelualueelta löytyy ravinneluokaltaan ja eri kosteusolosuhteiltaan eri tyyppisiä lehtoja, ja siksi alueen kasvillisuus on monipuolista. Lehtolajistoon kuuluu mm. sini- ja valkovuokko, lillukka, ahomatara, metsämaarianheinä, käenkaali, ahomansikka ja metsäorvokit. Rehevimmissä paikoissa esiintyy mm. hiirenporrasta ja jänönsalaattia. Hieman vaateliaimpaan lajistoon kuuluu mäkilehtoluste ja kevätlinnunherne.

Viuhan metsät ovat melko iäkkäitä, minkä johdosta alueella esiintyy paljon lahopuuta, mm. koivulahopuun määrä on ilahduttava. Kohteelta löytyy helposti kääpiä, etenkin alueen luoteisosasa sijaitsevan pienen sun lähiympäristöstä. Lahoava puuaines on tärkeimpiä vanhojen metsien lajiston monimuotoisuuden ylläpitäjiä.

Vanhojen lahopuisten metsien ansiosta tikoilla on hyvät elinolot Viuhassa. Tikkoja havaitsee parhaiten alkukeväällä, jolloin ne kuuluttavat reviiriään soidinhuudoilla ja rummuttamalla lahopuuta. Yleisen käpytikan tapaa lähes varmasti lyhyelläkin käynnillä. Myös äänekkään palokärjen havaitsemiseen on hyvät mahdollisuudet. Harmaapäätikka löytyy varmimmin vanhojen haapojen ja koivujen lähettyviltä. Pikkutikkaan saattaa törmätä lehtipuita kasvavista metsänosista, varsinkin siellä missä on paljon lahoja koivupökkelöitä. Tikkojen lisäksi talousmetsistä vähentyneet uhanalaiset hömö- ja töyhtötiaiset pitävät arvossa metsien koskemattomuutta ja niitä asustaa useita pareja luonnonsuojelualueella.

Muita alueen tyyppilajeja ovat pyy, idänuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä. Myös pöllöistä on tehty havaintoja.