Pirunpesä

Pirunpesä sijaitsee Tiirismaalla ja on yhteensä noin 34 hehtaaria suuri. Alue on rauhoitettu 1950-luvulla. Luonnonsuojelualueelle ja kalliohalkeamalle pääsee esimerkiksi Tiirismaan kierros- retkeilyreittiä pitkin. Reitti lähtee Tiirismaan mastolle päin kulkevan Arvi Hauvosen tien alusta. Lähtöpaikalta löydät parkkipaikat ja reittikartan.

Pirunpesän kallio jähmettyi magmasta 2000 miljoonaa vuotta sitten ja siinä näkyy paikoin kivettyneitä aaltojen jälkiä, jotka ovat säilyneet jääkauden ankarista ajoista nykypäivään asti. Pirunpesän taakse syntyi jääkaudella jääjärvi Villinpeltojen kohdalle. Järven sulamisvedet virtasivat kohti Baltian jääjärveä puhdistaen samalla rotkon irtomateriaalista. Pirunpesän ympärillä on paikoin 5-20 metriä korkeat pystysuorat seinämät, ja rotkossa on nykyään runsaasti rapautuneita kvartsiittilohkareita, jotka ovat pilkkoutuneet vuosituhansien aikana talven pakkasissa.

Pirunpesän luonnonsuojelualue on osittain tuoretta, osittain kuivahkoa kangasta. Alue on louhikkoista ja kivikkoista, ja maasto on vaihtelevaa. Suppia on myös runsaasti. Puissa kasvaa paljon erilaisia luppoja ja naavoja. Maastossa on kaatuneita lahopuita ja pystyssä pysyneitä kelopuita. Alueella kulkevat polut ovat hyviä kulkea, vaikka ovatkin luontopolkujen tapaan juurakkoisia ja kivikkoisia. Pesän kallioisen rotkolaakson kupeessa on myös nuotio- ja taukopaikka. Aluetta kiertää myös luontopolku, jolta aukeaa näköalat Vesijärven, Messilän golfkentän sekä Lahden kaupungin suuntiin. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Pirunpesän valtapuina ovat kuusi ja mänty, mutta myös pihlajaa ja koivua tavataan. Monet puut ovat hyvin vanhoja, ja oksilla kasvaa runsaasti luppoja. Kenttäkerros on hyvinkin rehevää: mustikkaa kasvaa ympäri Pirunpesän aluetta. Paikoin alueella kasvaa myös kallioimarretta, riidenliekoa, oravanmarjaa sekä metsätähteä. Kuivemmilla paahteisilla paikoilla kasvaa hieman puolukkaa, kanervaa ja juolukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa paljon sammalia ja kuivemmilla paikoilla jäkäliä, esimerkiksi seinäsammalta, kynsisammalta, karhunsammalta, kerrossammalta, poronjäkäliä (mm. valko-, harmaa- ja palleroporonjäkälä), hirvenjälää ja torvijäkäliä (mm. puikko-, pikku-, puna- ja kerrostorvijäkälä). Kallioilla ja siirtolohkareilla kasvaa erikoisia sammallajeja, joita tavataan yleensä vain meri-ilmastossa. Kalliotierasammalen ja hohkasammalen esiintymistä selitetäänkin merituulilla ja niiden mukanaan tuomilla sateilla, joiden vaikutus ulottuu tälle Salpausselän reunamalle.

Alueen kasvillisuus muuttuu tuoreesta kuivemmaksi mitä ylemmäs pirunpesällä mennään. Kallion päällä on paljaita kasvualustoja johtuen happamasta kvartsiitista. Pirunpesän korkeimmilla kohdilla petäjät ovat kasvunsa lopettaneita, eli aihkilatvaisia. Kalliopainanteisiin on syntynyt puolestaan soistuvia laikkuja, joissa kasvaa mm. rahkasammalia, suopursua ja juolukkaa.

Pirunpesässä viihtyvät muun muassa käpytikka, palokärki, pohjantikka, harmaapäätikka, kehrääjä, varpuspöllö, käenpiika, pyy ja teeri.