Lahden Nastolassa sijaitseva Seestan luonnonsuojelualue on yksi Lahden vanhimpia suojelualuita. Suojelualue koostuu erillisistä osa-alueista, joita ovat: Sokeritopanmäki (Sokeritopanmetsä) Lintusaari,  Sprengtporteninmäki, Hiidenkirnumetsä (Hiidenkirnumäki, Patakallionmäki) ja Mannenpuisto. Suojelualueen kokonaispinta-ala on 23.6 hehtaaria.

Sokeritopanmäen puusto on kuusivaltaista ja iäkästä. Sekapuuna kasvaa mäntyjä ja hieman koivuja. Pohjoisrinteiltä löytyy myös jaloja lehtipuita, kuten tammia ja mestälehmuksia. Seestanjoen lähettyvillä  esiintyy myös hieman kosteaa lehtoa, myös pihtoja. Keski- ja eteläosat mäestä ovat kuivahkoja mäntyvaltaista puolukkatyypin metsää.

Kenttäkerroksen kasvilajistoon kuuluu koiran- ja vuohenputki, ahomansikka, lehtokorte, metsäkurjenpolvi, punaviinimarja, hiirenporras, kielo sekä erilaiset heinät. Alueen valoisalla kalliolla ja sen lähettyvillä kasvaa lisäksi vadelmaa, katajaa, terttuseljaa, suolaheinää, kalliokieloa, mäkitervakkoa, heinätähtimöä, kallioimarretta, sudenmarjaa, sananjalkaa, metsäkortetta, ojakellukkaa ja korpialvejuurta.

Seestan Lintusaari on kapea niemi, joka yltää pitkälle Kivijärveen. Alue on valoisa ja kasvillisuudeltaan melko rehevä. Niemen molemmin puolin puiden lomasta erottuukin kaunis järvimaisema. Alueen läpi kulkee jo osittain umpeenkasvanut mutta helposti jalan kuljettava polku.

Lintusaaren eteläpäässä kasvaa tervaleppää, vanhaa koivua, muutamia mäntyjä, haapaa, tuomea, pihlajaa, harmaaleppää ja pajua. Kenttäkerroksesta puolestaan löytyy mesiangervoa sekä runsaasti korpialvejuurta.

Keskemmällä Lintusaarta pohja- ja kenttäkerroksen kasvistosta löytyy suo-orvokkia, metsäkortetta, soreahiirenporrasta, käenkaalia, metsäalvejuurta, metsälieko- ja seinäsammalta, sudenmarjaa, kevätlinnunhernettä, metsäorvokkia, mesimarjaa, metsätähteä, valkovuokkoa, oravanmarjaa, kangasmaitikkaa, ahomansikkaa sekä runsaasti kieloa. 

Lintusaaren pohjoiskärjen kohdalla puustossa alkaa runsastua isot lepät kuusten seassa ja aivan rannan tuntumassa viihtyvät tuomi sekä korkeat männyt. Harmaaleppä ja pihlaja ovat vallitsevat lajit nuoremmassa puukerroksessa. Lisäksi pensaskerroksen joukossa kasvaa muutamia nuoria kuusia, paatsamia, haapoja ja pihlajia.

Hiidenkirnumetsän ja Sprengtporteninmäen kasvillisuus on melko samanlaista. Kalliorinteillä ja niiden reunamilla on lähinnä puolukkatyypin kangasmetsää. Metsä on vanhaa ja mäntyvaltaista. Lisäksi kasvaa koivuja, pihlajaa ja harmaaleppää. Aiempi karjanlaidunnus on muuttanut alueen kasvillisuutta – mm. puusto on melko harvaa. Kasvillisuudessa on nähtävissä myös selvä kulttuurivaikutus.

Aukeilla paikoilla kasvaa kevätlinnunhernettä, nurmitädykettä, mustikkaa, ojakellukkaa, leinikkiä, hiirenvirnaa sekä runsaasti poimulehteä.

Alueen kuusimetsät ovat varjoisia, ja pensaskerros harvaa muutamia terttuseljoja lukuunottamatta. Hiirenporrasta kasvaa kuitenkin runsaasti. Metsän pohjakerrosta värittää runsaana lehväsammal. Kenttäkerroksesta löytyy korpi-imarretta ja ahomansikkaa. valkovuokkoa, sekä syvemmällä kuusimetsässä käenkaalia, korpialvejuurta, suo-orvokkia sekä metsäorvokkia.