Linnaistensuo

Linnaistensuon luonnonsuojelualue on edustava näyte päijäthämäläisestä suoluonnosta.

Info

1,5 km luontopolku

Korvenrannantietä tai Linnaisten- ja Ilolantietä

Linnaistensuon maisemaa kuvaa pienipiirteisyys

Linnaistensuon luonnonsuojelualue on edustava näyte päijäthämäläisestä suoluonnosta. Maakunnan vähistä soista lähes kaikki on ainakin osittain ojitettu ja otettu metsätalouskäyttöön, ja myös Linnaistensuota ehdittiin ojittaa ennen vuonna 1982 päätettyä rauhoitusta. Kuivatuksesta huolimatta pääosa luontoarvoista on säilynyt. Ensi vaiheessa rauhoitettiin 100 hehtaaria, myöhemmin suojeltua alaa on täydennetty. Viimeksi vuonna 2003 liitettyjen uusien alueiden ansiosta pinta-ala on nykyisin noin 200 ha.

Linnaistensuo hyväksyttiin Euroopan Unionin Natura 2000 –verkostoon vuonna 1998 edustavana näytteenä eteläsuomalaisesta keidassuoluonnosta. Naturan tavoitteena on turvata EU:n luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä.

Linnaistensuon maisemaa kuvaa pienipiirteisyys. Se on rimpipintaisten märkien kuljujen mosaiikki, joiden ympärillä on eriasteisesti kehittyneitä kuivempia kermijuotteja ja mättäitä.

Linnaistensuota reunustavat melko vanhat kuusivoittoiset sekametsät, mutta rauhoitusalueella kasvaa myös mäntyvaltaista puolukkatyypin metsää. Pinnanmuodoiltaan alue on tasainen, pääosa reunusmetsistä nousee vain joitakin metrejä suon tasosta. Huomattavin mäki on suojelualueen itäosassa kohoava Linnaistenmäki, jonka huippu on kolmisenkymmentä metriä suon keskiosaa korkeammalla. Mäestä on aiemmin kaivettu soraa.

Kulkuyhteydet

Suolle pääsee Korvenrannantietä tai Linnaisten- ja Ilolantietä. Pitkospuille ja opastauluille johtavat polut on merkitty puihin keltaisella maalilla.

Alueella kulkeva 1,5 kilometrin luontopolku on suunniteltu pitkospuille ja sen varrella kerrotaan suon ekosysteemistä. Suon ilme vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja se tarjoaakin retkeilijälle elämyksiä kaikkina vuodenaikoina. Luontopolun ensimmäinen rasti on suon itäisellä puolella Linnaistenmäen juurella. Polku jatkuu läheisen Korvenrannantien päähän ja päättyy suon länsipuolelle, korpimetsän reunamille.

Kasvit

Suomen suoaluevyöhykejaottelussa Linnaistensuo kuuluu suoyhdistymätyypiltään Rannikko-Suomen kermikeitaisiin. Suoyhdistymätyyppi käsittää erilaisia suotyyppejä. Linnaistensuolta on määritetty 15 luonnontilaista ja useita ojitusten ja muun ihmistoiminnan muuttamia tyyppejä. Yleisin näistä on keidasräme (yhteensä 40 hehtaaria). Suolla esiintyvä rimpinevarämetyyppi (22 hehtaaria) on uhanalainen suotyyppi.

Suon keskimääräinen turvepaksuus on 2,9 m.

Linnaistensuon kasvisto on tyypillistä keidassoille. Uhanalaisia kasvilajeja ei ole havaittu, mutta suo on edustavuudessaan maakunnallisesti arvokas suojelukohde.

Näkyvimpiä lajeja ja valtalajeja ovat suopursu, juolukka, variksenmarja, tupasvilla, suomuurain. Myös suokukka, isokarpalo ja pyöreälehtikihokki kasvavat yleisinä.

Varsinaisista suon sammalista on määritetty useita eri rahkasammallajeja, kuten ruskorahkasammal, jokasuonrahkasammal, vajorahkasammal, punarahkasammal, silmäkerahkasammal, kangasrahlasamal, korpirahkasammal, ja haprarahkasammal.

Eläimet

Linnaistensuolla elää monimuotoinen eläimistö. Alue tunnetaan mm. perhosistaan, linnuistaan ja liito-oravalöydöistään.

Hyönteiset

Etelä-Suomessa esiintyy puolensataa tiukasti suolla elävää suurperhoslajia, joista 36 on tavattu Linnaistensuolla, kun tavanomaisella Lahden seudun suolla määrä on yleensä alle 17. Linnaistensuon arvo perhossuona perustuu paljolti laajaan luonnontilaisuuteen, suon laajuuteen ja suotyyppien monipuolisuuteen. Elinympäristöjä on tarjolla useiden lajien erilaisiin vaatimuksiin. Linnaistensuon harvinaisuuksiin kuuluvat uhanalainen suontarhayökkönen, muurainhopeatäplä ja rämelehtimittari. Tuoreita tietoja lajien esiintymisestä ei ole, mutta niiden kuulumista lajistoon pidetään edelleen mahdollisena.

Linnut

Linnaistensuon linnusto on karuille keidassoille tyypilliseen tapaan vähälajinen. Varsinaisia suo- ja kosteikkolajeja ovat kurki, isokuovi, keltavästäräkki, niittykirvinen. Kahlaajista luonnonsuojelualueella tavataan myös taivaanvuohia ja metsävikloja sekä reunusmetsissä lehtokurppia. Avovesialueiden vähyyden vuoksi vesilintuja ei juuri ole lukuun ottamatta sinisorsaa ja tavia.

Keväisin teeret ovat pitäneet soidinta avoimilla neva-aloilla.

Linnaistensuota ympäröivien suojelumetsien linnustoon kuuluu iäkkäitä metsiä suosivia tai sitä vaativia lajeja. Näitä ovat kanahaukka, varpuspöllö, tiltaltti, pikkusieppo ja puukiipijä. Tikoista alueella tavataan käpy-, harmaapää- ja ajoittain pohjantikka sekä palokärki.

Nisäkkäät

Nisäkkäiden paikallaolon huomaa parhaiten talvisin hankea kuvioivista jäljistä. Linnaistensuolla yleisimpiä ovat jänisten ja rusakkojen painallukset, ketun, kärpän ja lumikon tapaa myös usein, etenkin hyvinä myyrävuosina. Pikkunisäkkäistä Linnaisissa elää ainakin metsämyyriä ja –päästäisiä ja ajoittain peltomyyriä. Suurista nisäkkäistä hirvi viihtyy Linnaistensuon alueella.

Linnaistensuo on osa liito-oravan Kujalan alueelle painottuvaa esiintymiskeskusta Lahdessa. Suomessa selvästi vähentynyt liito-orava on uhanalaisuusluokituksen mukaan vaarantunut laji. Se kuuluu myös EU:n luontodirektiivin II-liitteen erityissuojeltaviin lajeihin.

Historia

Linnaistensuota on kutsuttu aiemmin eri nimillä, joista edelleen tunnetaan nimet Kanasuo, Kenansuo ja Lakeasuo. Sota-aikana venäläiset käyttivät suota “lentokenttänään” ja suolla on pidetty laskuvarjodesanttien varalta vahtia. Ensimmäiset ojat tehtiin 1930-luvun alkupuolella ns. hätäaputöinä. Laajimmat ojitukset tehtiin 1960-luvulla ja viimeisimmät 1970-luvulla. Suolta on nostettu palaturvetta 1930-60-luvuilla ja sieltä on ajettu myös mutaa pelloille.

Suolla on ollut 18 turpeen varastointiin käytettyä latoa. Turpeennostoalueilla maisemassa oli myös pitkiä turpeenkuivatustelinerivejä. Turvetta on kuivattu myös seipäillä. Talvella suolle tallattiin hevosen kantavat talvitiet, joita myöten turvetta kuljetettiin. Mudanottokuoppia on nähtävissä edelleen suon reunaosissa. Suurimmat näistä olivat Paimisojalla suon etelälaidalla.

Ihmisen muovaama

Vielä 1940-luvulla suo oli nykyistä huomattavasti avonaisempi ja nykyinen puusto on suurelta osin seurausta ojituksista. Myös suon eteläosan nykyisellä ojitusalueella on sijainnut suursaravaltainen suo. Nyt alue on kasvatusmetsää. Kun ojia kaivettiin miesvoimin ja Kujalan, Linnaisten ja Lankilan pelloilla kulkevat viejäojat olivat lähinnä luonnontilaisia puroja, ojituksen vaikutukset suoluontoon eivät olleet suuria. 1950-luvun puolivälissä koneellisen kaivuun ja Pipon kosken aukaisemisen myötä suo alkoi kuitenkin rämettyä. Erityisesti 1960-luvun puolivälin jälkeen rämettyminen oli kiivasta, kun suolta laskevat ojat perattiin ja suoalueen veden pidätyskyky heikkeni.

Suolle on suunniteltu erinäisiä käyttötarkoituksia aika ajoin. Tutkimuksia on esimerkiksi tehty Linnaistensuon soveltuvuudesta laajamittaiseen turvetuotantoon sekä kaupungin kaatopaikka-alueeksi.

Marjastusta ja metsästystä

Paikalliset asukkaat ovat käyttäneet Linnaistensuota marjasuona. Hilla- ja karpalosato on ollut joinain vuosina hyvä. Suo on ollut teeren soidinsuona arvokas menneinä vuosina. Parhaimmillaan jopa satoja teerikukkoja kerääntyi suolle pitämään soidinmenojaan. Vielä 1930-luvulla hyvänä lintusuona tunnetulla Linnaistensuolla oli ansiomielessä tapahtuvaa riekonpyyntiä. Nykyään suolta ovat hävinneet mm. metso, isokuovi, nuolihaukka, tuulihaukka sekä töyhtöhyyppä. Viimeisin riekkohavainto on vuodelta 1964.

Linnaistensuon itäpuolella kohoaa Linnaistenmäki, jota pidetään todennäköisenä muinaislinnanmäkenä. Mäen länsireunalla oleva kivikko saattaa olla keskeneräiseksi jäänyt muinainen vallitus.

Ennallistamista

Linnaistensuon ennallistaminen, suota kuivattavien ojien patoaminen ja puiden poistaminen umpeutuneilta suoaloilta, aloitettiin syksyllä 2002 ja sitä jatkettiin vuoden 2004 loppupuolelle. Tavoitteena oli padota suurimmat ojat ja huomattava osa myös pienemmistä. Aikaa myöten ojat kasvavat umpeen ja suo alkaa pidättää entistä enemmän vettä, jolloin suon luonnontilaisuus lisääntyy.

Retkeily

Sulan maan aikana suo on vaikeakulkuinen, mutta suon yli rakennettua pitkospuupolkua on helppo kävellä. Saappaat on kuitenkin syytä panna jalkaan. Pitkospuureitille pääsee länsipuolelta Korvenrannantieltä ja itäpuolelta Ilolantieltä, joilta on luontopolkuviitoitus.

Luontopolkua on suositeltavaa käyttää erityisesti keväällä ja kesällä, jotteivät pesivät eläimet häiriintyisi. Marjastus suolla on sallittu, mutta silloinkin on hyvä liikkua jättäen mahdollisimman vähän jälkiä, sillä märässä turpeessa jäljet peittyvät hitaasti. Eläinten häirinnän, kasvillisuuden vaurioitumisen ja luonnonrauhan säilyttämisen vuoksi suolla on kielletty eri kuntourheilumuodot. Samoin lemmikkieläinten pito irrallaan on kielletty. Pitkospuiden ulkopuolella liikkuvan on syytä varoa vajottavia vetisiä rimpiä ja patojen sulkemia, umpeenkasvavia ojia, joista osa on syviä.

Rauhoitusmääräykset

Linnaistensuon luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset

1. Alueella on kielletty

  • ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen ja kaikenlainen muu maaperän vahingoittaminen, täyttäminen ja muu muuttaminen sekä maa-ainesten ottaminen
  • kasvien ja kasvinosien ottaminen tai vahingoittaminen
  • metsästys sekä kaikenlainen eläinten häiritseminen ja pesien vahingoittaminen
  • tulenteko, telttailu sekä muu leirielämä
  • kiintorastien sijoittaminen
  • liikkuminen moottoriajoneuvoilla
  • rakennusten, laitteiden sekä teiden rakentaminen
  • kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen vesiolosuhteita, maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen

2. Edellä olevien määräysten estämättä sallitaan

  • biologisen opetuksen ja tutkimuksen yhteydessä tapahtuva kasvi- ja hyönteisnäytteiden ottaminen, jos se tapahtuu siten, ettei lajien säilymistä vaaranneta. Rauhoitettujen, uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien ottamiseen on kuitenkin pyydettävä erillinen lupa Hämeen ELY-keskukselta
  • marjastus ja sienestys
  • luonnonsuojelusta kertovien taulujen sijoittaminen
  • Linnaistenmäen sorakuopan maisemointi. Tästä tulee kuitenkin ennen töiden aloittamista esittää tarkempi suunnitelma
  • varsinaisen suoalueen reunavyöhykkeen 25-50 m ulkopuolella olevilla alueilla voidaan suorittaa metsänhoidollisia toimenpiteitä, jos niillä ei vaaranneta luonnonarvojen säilymistä ja ne tehdään seuraavassa kohdassa mainitun hyväksytyn suunnitelman mukaisesti
  • alueen hoitaminen, Hämeen ELY-keskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti

3. Edellä olevista määräyksistä saadaan Hämeen ELY-keskuksen suostumuksella poiketa, jos se on perusteltua suojelutavoitteen kannalta.