Linnaistensuo

Linnaistensuon luonnonsuojelualue on edustava näyte päijäthämäläisestä suoluonnosta.

Info

1,5 km luontopolku

Pysäköintialueet Korvenrannantiellä ja Ilolantiellä

Suojelualueet perustettu 10.3.1982, 30.3.1988, 21.2.1992, 3.7.1998, 29.10.1999 ja 19.1.2001

Suojelualueiden yhteispinta-ala 162,55 ha

Linnaistensuolla voi kokea erämaan tunnelmaa

Linnaistensuon on Lahden suurin suo ja yksi Lahden suosituimmista virkistysalueista. Päijät-Hämeen soista lähes kaikki on ainakin osittain ojitettu ja otettu metsätalouskäyttöön, ja myös Linnaistensuota ehdittiin ojittaa ennen ensimmäistä rauhoituspäätöstä, joka tehtiin vuonna 1982. Kuivatuksesta huolimatta pääosa luontoarvoista on säilynyt. Linnaistensuo koostuu yhteensä kuudesta eri suojelupäätöksestä, joista viimeisin tehtiin vuonna 2001. Linnaistensuo kuuluu Euroopan Unionin Natura 2000 –verkostoon. Natura-alueen pinta-ala on 201 hehtaaria.

Linnaistensuota reunustavat melko vanhat kuusivaltaiset sekametsät, mutta rauhoitusalueella kasvaa myös mäntyvaltaista puolukkatyypin metsää. Itse suoalue on rimpipintaisten märkien kuljujen mosaiikki, joiden ympärillä on eriasteisesti kehittyneitä kuivempia kermijuotteja ja mättäitä.

Pinnanmuodoiltaan alue on tasainen, pääosa reunusmetsistä nousee vain joitakin metrejä suon tasosta. Huomattavin mäki on suojelualueen itäosassa kohoava Linnaistenmäki, jonka huippu on kolmisenkymmentä metriä suon keskiosaa korkeammalla. Mäestä on aiemmin kaivettu soraa.

Linnaistensuolle poikki kulkee noin kilometrin mittainen pitkospuureitti. Reitin itäosaa uusittiin syksyllä 2021, loput reitistä on tarkoitus korjata kesäkaudella 2022.

Kasvit

Linnaistensuolla esiintyy keidassuolle tyypillistä kasvilajistoa. Uhanalaisia kasvilajeja ei ole havaittu, mutta suo on edustavuudeltaan valtakunnallisesti arvokas suojelukohde. Näkyvimpiä lajeja ovat suopursu, juolukka, variksenmarja, tupasvilla ja  suomuurain. Myös suokukka, isokarpalo ja pyöreälehtikihokki ovat yleisiä.

Kasvistoltaan ja geomorfologialtaan Linnaistensuo on Rannikko-Suomen ja Sisä-Suomen keidassoiden sekamuoto. Suolla esiintyviä suoluontotyyppejä ovat mm. rahka- ja isovarpuräme sekä rahka-, lyhytkorsi- ja saraneva. Monet näistä suoluontotyypeistä ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia.

Suon rahkasammalisto on runsas. Turpeen keskisyvyys on 2,9 m.

Linnut

Linnaistensuon linnusto on karuille keidassoille tyypilliseen tapaan vähälajinen. Varsinaisia suo- ja kosteikkolajeja ovat kurki, kuovi ja niittykirvinen. Teeristä on tehty edelleen havaintoja, vaikkakin lajin kanta on taantunut. Suota ympäröivät metsäalueet tarjoavat laadukkaan ympäristön vanhan metsän lajeille, kuten puukiipijälle, direktiivilajeihin kuuluvalle pyylle, pohjantikalle ja pikkusiepolle. Myös eri pöllölajeja on tavattu alueelta.

Talvisin ruokitaan lintuja molemmissa päissä suota. Ruokinnalla voi nähdä mm. uhanalaisia tiaislajeja, kuten hömötiaisen (EN) ja töyhtötiaisen (VU) sekä parvessa liikkuvia pyrstötiaisia.

Perhoset

Linnaistensuon arvo perhossuona perustuu paljolti laajaan luonnontilaisuuteen, suon laajuuteen ja suotyyppien monipuolisuuteen. Suolta on tavattu 36 suurperhoslajia. Linnaistensuolla esiintyy mm. silmälläpidettävä (NT) suotarhayökkönen. Aiempia havaintoja on mm. muurainhopeatäplästä (NT), rämehopeatäplästä ja suohopeatäplästä. Myös rämekylmänperhonen ja uhanalainen (VU) rämelehtimittari on tavattu alueelta.

Nisäkkäät

Nisäkkäiden esiintymisen huomaa parhaiten talvisin hankea kuvioivista jäljistä. Linnaistensuolla yleisimpiä ovat jänisten ja rusakkojen painallukset, myös ketun, kärpän ja lumikon tapaa usein, etenkin hyvinä myyrävuosina. Pikkunisäkkäistä Linnaisissa elää ainakin metsämyyriä ja –päästäisiä. Suurista nisäkkäistä hirvi viihtyy Linnaistensuon alueella.

Linnaistensuota ympäröivissä kuusivaltaisissa metsissä on tehty havaintoja uhanalaisesta (VU) liito-oravasta.

Historia

Linnaistensuota on kutsuttu aiemmin eri nimillä, joista edelleen tunnetaan nimet Kanasuo, Kenansuo ja Lakeasuo. Sota-aikana venäläiset käyttivät suota ”lentokenttänään” ja suolla on pidetty laskuvarjodesanttien varalta vahtia. Ensimmäiset ojat tehtiin 1930-luvun alkupuolella ns. hätäaputöinä. Laajimmat ojitukset tehtiin 1960-luvulla ja viimeisimmät 1970-luvulla. Suolta on nostettu palaturvetta 1930-60-luvuilla ja sieltä on ajettu myös mutaa pelloille. Mudanottokuoppia on nähtävissä edelleen suon reunaosissa, kuten Paimisojalla suon etelälaidalla.

Suolla on ollut 18 kappaletta turpeen varastointiin käytettyä latoa. Turpeennostoalueilla maisemassa oli myös pitkiä turpeenkuivatustelinerivejä. Turvetta on kuivattu myös seipäillä. Talvella suolle tallattiin hevosen kantavat talvitiet, joita myöten turvetta kuljetettiin.

Ihmisen muovaama

Vielä 1940-luvulla suo oli huomattavasti nykyistä avonaisempi. Nykyinen puusto onkin suurelta osin seurausta ojituksista. Myös suon eteläosan nykyisellä ojitusalueella on sijainnut suursaravaltainen suo. Nyt alue on kasvatusmetsää. Kun ojia kaivettiin miesvoimin ja Kujalan, Linnaisten ja Lankilan pelloilla kulkevat viejäojat olivat lähinnä luonnontilaisia puroja, ojituksen vaikutukset suoluontoon eivät olleet suuria. 1950-luvun puolivälissä koneellisen kaivuun ja Pipon kosken aukaisemisen myötä suo alkoi kuitenkin rämettyä. Erityisesti 1960-luvun puolivälin jälkeen rämettyminen oli kiivasta, kun suolta laskevat ojat perattiin ja suoalueen veden pidätyskyky heikkeni.

Suolle on suunniteltu erinäisiä käyttötarkoituksia aika ajoin. Tutkimuksia on esimerkiksi tehty Linnaistensuon soveltuvuudesta laajamittaiseen turvetuotantoon sekä kaupungin kaatopaikka-alueeksi.

Marjastus ja metsästys

Paikalliset asukkaat ovat käyttäneet Linnaistensuota marjasuona. Hilla- ja karpalosato on ollut joinain vuosina hyvä. Suo on ollut teeren soidinsuona arvokas menneinä vuosina. Parhaimmillaan jopa satoja teerikukkoja kerääntyi suolle pitämään soidinmenojaan. Vielä 1930-luvulla hyvänä lintusuona tunnetulla Linnaistensuolla oli ansiomielessä tapahtuvaa riekonpyyntiä. Nykyään suolta ovat hävinneet mm. metso, isokuovi, nuolihaukka, tuulihaukka sekä töyhtöhyyppä. Viimeisin riekkohavainto on vuodelta 1964.

Linnaistensuon itäpuolella kohoaa Linnaistenmäki, jota pidetään todennäköisenä muinaislinnanmäkenä. Mäen länsireunalla oleva kivikko saattaa olla keskeneräiseksi jäänyt muinainen vallitus.

Ennallistaminen

Linnaistensuon ennallistamista, suota kuivattavien ojien patoamista ja puiden poistamista umpeutuneilta suoaloilta, on tehty syksyllä 2002 ja sitä jatkettiin vuoden 2004 loppupuolelle. Tavoitteena oli padota suurimmat ojat ja huomattava osa myös pienemmistä. Aikaa myöten ojat kasvavat umpeen ja suo alkaa pidättää entistä enemmän vettä, jolloin suo pikkuhiljaa luonnontilaistuu.

Retkeily

Sulan maan aikana suo on vaikeakulkuinen, mutta suon yli rakennettua pitkospuupolkua on helppo kävellä. Saappaat on kuitenkin syytä panna jalkaan. Pitkospuureitille pääsee länsipuolelta Korvenrannantieltä ja itäpuolelta Ilolantieltä, joilta on luontopolkuviitoitus.

Luontopolkua on suositeltavaa käyttää erityisesti keväällä ja kesällä, jotteivät pesivät eläimet häiriintyisi. Marjastus suolla on sallittu, mutta silloinkin on hyvä liikkua jättäen mahdollisimman vähän jälkiä, sillä märässä turpeessa jäljet peittyvät hitaasti. Eläinten häirinnän, kasvillisuuden vaurioitumisen ja luonnonrauhan säilyttämisen vuoksi suolla on kielletty eri kuntourheilumuodot. Samoin lemmikkieläinten pito irrallaan on kielletty.

Ajankohtaista