Haikkarinniemen luonnonsuojelualue sijaitsee Nastolan Villähteellä. Kohde on monimuotoinen Kymijärveen rajautuva metsäalue, jossa kasvaa mm. pähkinälehtoa. Alueella kannattaa vierailla etenkin keväisin, jolloin lintukonsertti on parhaimmilllaan ja sinivuokot kukkivat. Suojelualueen poikki kiertää valaistu virkistysreitti.

Luonnonsuojelualue kuuluu uhanalaisen (VU) valkoselkätikan suojeluohjelmaan. Metsiä pyritään säilyttämään tikalle otollisena elinympäristönä, jolloin on tärkeää että alueen lahojen lehtipuiden määrän annetaan lisääntyä. Tarvittaessa tulee myös estää alueen kuusettumista.

Lähes 18 hehtaarin suojelualueeseen sisältyy niemen lisäksi läheinen Lammassaari.

Haikkarinniemen kasvillisuus on pääasiassa tuoretta lehtoa. Puusto koostuu suurista koivuista, joiden seassa kasvaa kuusta, tuomea, pihlajaa ja haapaa. Pensaskerroksen valtalajeja ovat punaherukka, koiranheisi ja tuomi. Lisäksi esiintyy lehtokuusama, korpipaatsama ja taikinamarja. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mm. kielo, käenkaali, sudenmarja, sinivuokko, lillukka, ahomansikka, metsäkurjenpolvi, metsäorvokki, metsätähti ja oravanmarja, sekä varsinkin rinteessä kasvava kivikkoalvejuuri. Haikkarinkärjen eteläpuolisella rinteellä kasvaa liki 60 valon puutteen takia suhteellisen kitukasvuista pähkinäpensasta. Suojelualueelta löytyy myös paljon eri-ikäistä kuusimetsää ja kuivimmilta paikoilta männikköä. Lahopuuta on paikoittain varsin runsaasti.

Haikkkarinniemi on hyvä tikkojen tarkkailukohde ja se kuuluu uhanalaisen valkoselkätikan suojeluohjelmaan. Valkoselkätikan lisäksi kohteella on hyvä mahdollisuus tavata pikkutikka ja harmaapäätikka. Tikat suosivat Haikkarinniemen lehtomaisia rantametsiä, sillä niissä on runsaasti vanhoja lehtipuupökkelöitä pesäkolojen nakutteluun ja ravinnon etsintään.

Loppukeväällä ja alkukesästä Haikkarinniemen lehdoissa voi kuulla peukaloisen taidokasta ja iloista laulua, sekä nähdä melko harvinaisen pikkusiepon ja idänuunilinnun.  Alueen linnustollista monimuotoisuutta lisää alueen rajatuminen Kymijärveen.