Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelun tavoitteena on säilyttää elinympäristömme ekologisesti toimivana, monimuotoisena kokonaisuutena, ja turvata ihmisten mahdollisuudet virkistyä ja retkeillä luonnossa. Luonnonsuojelua tehdään myös kaupungeissa, joissa monimuotoisuutta voi ja on syytä suojella aivan samoin kuin harvaan asutuilla alueilla maaseudulla. Esimerkiksi Lahdessa keskustan viheralueet ovat tärkeitä elinympäristöjä, joissa elää harvinaisia ja jopa uhanalaisia lajeja. Kaupungeissakaan kaikkien viheralueiden ei tarvitse olla hoidettuja puistoja tai raivattuja metsiköitä, jotka voivat olla näyttävyydestään huolimatta kasvien ja eläinten kannalta yksipuolisia elinympäristöjä.

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eliölajien runsautta ja niiden perintötekijöiden vaihtelua sekä elinympäristöjen moninaisuutta. Esimerkiksi iäkkäät lahopuita sisältävät metsiköt, erilajiset pensaskasvustot, suojaa antavat tiheiköt, niityt ja rannat ovat sellaisenaan luonnon rikkautta ja tarjoavat elinympäristöjä eliöstölle.

Kaupunkien tehokas maankäyttö asettaa luonnonsuojelulle monenlaisia haasteita. Kun maankäytön suunnittelun ja ympäristönhoidon tukena hyödynnetään yksityiskohtaista tietoa eliöiden elintavoista, elinpaikkavaatimuksista ja esiintymisestä, on kuitenkin mahdollista löytää ratkaisuja, jotka turvaavat ja lisäävät luonnonarvoja rakennettujen alueidenkin läheisyydessä.

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Laajasti määriteltynä kestävä kehitys sisältää kolme toiminnallista ulottuvuutta:

  • ympäristötaloudellisen eli ekologisen,
  • yhteiskunnallisen
  • kulttuurisen ulottuvuuden.

Ekologisesti kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Parempi tulevaisuus voi olla puhtaampaa ympäristöä, raikkaita vesiä sekä viihtyisiä metsiä. Kestävään kehitykseen kuuluu myös mahdollisuus mielekkääseen työhön ja puhtaaseen ruokaan sekä toimiminen osana tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Ekologisesti kestävä kehitys on taloudellisen kasvun sopeuttamista luonnon asettamiin reunaehtoihin. Tämä saattaa luoda lyhyellä aikavälillä ristiriitoja eri etunäkökohtien ja tavoitteiden välille sekä nykyisen sukupolven etujen ja tuleville sukupolville siirtyvien haittojen välille. Näiden ristiriitojen ratkaisuissa asetetaan ekologiset näkökohdat etusijalle ennalta varautumisen ja varovaisuuden periaatteen mukaisesti.

Arjen luonnonsuojelua

Jokapäiväisessä elämässä on helppo edistää luonnonsuojelua huolellisuudella ja näkemällä himpun verran vaivaa. Kesämökki- tai metsänreunatontin omistajat voivat säästää palstojen nurkkaukseen, ihmisiä vaarantamatta, lahoja puita harvinaisten hyönteisten, tikkojen ja muiden kololintujen tarpeisiin. Monista tonteista osa on mahdollista luonnontilaiseksi, mikä hyödyttää eläimiä ja kasveja. Pihalle perustettu luonnonniitty houkuttelee paikalle perhosia, joskin Lahdessa pihojen luonnonniittyjä ei suositella lehtokotiloiden valtaamilla alueilla, koska ne tarjoavat kotiloille edullisen lisääntymispaikan. Pihamaan ja lähimetsien linnunpöntöt korvaavat kolopuiden vähentymistä ja tuovat eloa pihapiiriin

Luonnonsuojeluun voi panostaa myös tukemalla tai osallistumalla itse erilaisten luontojärjestöjen, kuten Suomen Luonnonsuojeluliiton tai WWF:n toimintaan.

Ihmisen toiminnan tahattomana seurauksena luonto kärsii monin tavoin. Lintuja kuolee törmäyksissä ikkunoihin, mitä voi vähentää esimerkiksi ikkunaan liimatulla haukkateipillä. Lintujen ja siilien menehtymisen marjaverkkoihin voi estää asettamalla suojaverkot kireälle. Puutarhan antimia kärkkyviä lintuja voi torjua myös lintuja vahingoittamattomilla pelättimillä, esimerkiksi tuulessa heiluvilla haukankuvilla.

Roskaaminen on esteettinen haitta, mutta se voi koitua myös eläinten turmaksi. Eläimiä on menehtynyt esimerkiksi jalkaan juuttuneiden säilyketölkkien, rautalankojen, siimavyyhtien ja muovin vuoksi.

Rannoille ja veteen unohdetut kalanpyydykset surmaavat vuosittain tuhansia eläimiä. Hyvä tapa on sulkea katiskan nielu maalla, avata kalojen ottoluukku ja panna katiska kyljelleen tai ripustaa se seinälle. Pyynnissä olevan katiskan veden yläpuolelle jäävä nielun osa on suljettava huolellisesti, etteivät vesilinnut joudu pyydykseen.

Autoliikenne

Autoliikenne tappaa vuosittain Suomessa arvion mukaan 3-7 miljoonaa eläintä. Lintuja tästä on arvioitu olevan vähintään puoli miljoonaa. Lintutörmäyksistä olisi voitu estää puolet, jos ajonopeudet olisivat olleet alle 90 km/t. Eniten eläimiä kuolee liikenteessä kesä-heinäkuun lisääntymisaikana, jolloin vanhempien menehtyessä kuolevat myös poikaset. Vuorokaudenajoista eläimiä kuolee ja loukkaantuu eniten ilta- ja aamuhämärän aikana.

Koirat ja kissat

Koirat ja kissat tappavat runsaasti luonnoneläimiä. Ne ovat huomattava rasite luonnonvaraiselle eläimistöllemme yhdessä ihmisen toiminnan seurauksena luontoon levinneiden vieraspetojen minkin ja supikoiran kanssa. Vastuulliseen eläinten pitoon kuuluu huolehtiminen siitä, etteivät omat lemmikit ja kotieläimet aiheuta vahinkoja. Toisen alueella koiraa ei saa pitää irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Koirat on pidettävä kytkettynä 1.3. – 19.8., mikä koskee myös maanomistajia. Koiran omistaja on vahingonkorvausvelvollinen, jos koira aiheuttaa vahinkoa.

Aidatulla pihalla ja koirapuistoissa koira voi juosta vapaana. Kissaa saa pitää irti vain omistajan pihamaalla tai puutarhassa. Ollessaan muualla irrallaan kissa luetaan heitteille jätetyksi tai hylätyksi. Koirien ja kissojen pitoon liittyviä määräyksiä on metsästyslaissa ja järjestyslaissa.

Liikkuminen luonnossa

Luonnossa liikkuminen on monelle virkistyksen lähde. Lahden luonnonympäristön monipuolinen valikoima tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet luontoharrastuksiin ja ulkoiluun. Kaupungin luontoalueilla saa liikkua normaalisti jokamiehen oikeuden nojalla. Luonnonsuojelualueilla voi olla omia määräyksiään.

Luonnossa liikkujan perussääntöihin kuuluu pyrkiä minimoimaan luontoon kohdistuva rasitus. Valistunut retkeilijä välttää viipymistä pesien lähellä eläinten lisääntymisaikana ja jälkien jättämistä luontoon. Hän ei roskaa, metelöi eikä aiheuta muuta häiriötä luonnossa.

Luonnonsuojelualueet luontopolkuineen ovat edustavimpia näytteitä Asikkalan, Hollolan ja Lahden luonnosta, mutta rakennetun alueen tuntumassa ja lähellä taajamiakin on merkittäviä ja mielenkiintoisia luontokohteita. Suurten kävijämäärien vuoksi on tärkeää, että kohteissa liikutaan luontoa kunnioittaen.

Luonnonsuojelualueiden polkureitit on tarkoitettu rauhallista luontoon tutustumista varten. Esimerkiksi Linnaistensuon luonnonsuojelualueella on kielletty kuntoilu, kuten suojuoksu, kasvillisuuden vaurioitumisen vuoksi.

Maastoliikenne ja veneily

Moottoriajoneuvoilla liikkumista luonnossa säätelee maastoliikennelaki. Esimerkiksi Lahden luonnonsuojelualueilla ja muissa luontokohteissa moottorikelkalla ja muilla moottoriajoneuvoilla liikkuminen on kielletty ilman lupaa. Moottorikelkalla ja muulla moottoriajoneuvolla maastossa ajamiseen tarvitaan maanomistajan lupa, eräitä maastoliikennelaissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Moottorikelkkailu on yleisesti sallittua merkityillä moottorikelkkailureiteillä ja jäällä.

Moottorikelkkailijan ja muulla maastoajoneuvolla ajavan on luonnossa liikkuessaan syytä aina muistaa, että konevoimin liikkuminen voi aiheuttaa haittaa eläimille ja kasveille. Myös muiden luonnossa liikkujien ottaminen huomioon on tärkeää. Monet ihmiset retkeilevät luonnossa hakien rauhallisesta luonnonympäristöstä vastapainoa kiireiselle ja meluisalle kaupunkiympäristölle. Tällöin moottorin pärinä koetaan helposti häiriöksi.

Asikkalassa, Hollolassa ja Lahdessa on erinomaiset mahdollisuudet veneilyyn. Vesijärven ja Asikkalan Päijänteen kautta on yhteys aina Keski-Suomeen asti. Veneillä pääsee helposti liikkumaan myös herkissä vesiympäristöissä, joten erityisesti lintujen pesimäaikana luonnon ja ympäristön kunnioittaminen on korostetun tärkeää.

Pesimäsaarien välttäminen turvaa lintujen kotirauhan, ja vesilintupoikueiden huomaaminen ajoissa estää poikasten ja emon erilleen joutumisen. Tämä on hyvä muistaa myös jokiympäristössä: esimerkiksi Porvoonjoella veneilijä tai meloja voi helposti hajottaa poikueen laajalle alueelle, mikä altistaa poikasia saalistajille.

Alueelliset ympäristöviranomaiset voivat rajoittaa tai kieltää veneilyn mm. erityisistä luonnon- ja ympäristönsuojeluun sekä turvallisuuteen liittyvistä syistä, jollainen voi olla esimerkiksi juuri lintujen pesimisrauhan turvaaminen.

Kunta luonnonsuojelijana

Luonnonsuojelu on kunnissa osa ympäristönsuojelua, josta päättää kunkin kunnan ympäristölautakunta. Luonnonsuojelua toteuttavat ympäristötoimen viranhaltijat. Heidän työhönsä sisältyy yhteistyötä valtion ympäristöhallinnon kanssa, etenkin alueelliset ELY-keskukset ovat läheisiä tahoja. Muita yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi metsähallitus sekä luonnonsuojelun ja metsästyksen järjestöt.

Kuntien luonnonsuojeluviranhaltijoiden tehtäviin kuuluvat luonnonsuojelua koskevien lakien ja määräysten noudattamisen valvonta, osallistuminen maankäytön suunnitteluun, lausuntojen anto, luontotietojen kerääminen ja arkistointi, ympäristön muutosten seuranta, yleisölle tiedottaminen, valistus ja opetus. Ympäristönsuojelua koskeviin kysymyksiin vastaavat kunnalliset ympäristöviranomaiset, esimerkiksi Hollolassa ympäristönsuojelu ja -valvonta, Asikkalan kunnan ympäristösihteeri sekä Lahden seudun ympäristöpalvelut ja Lahden pääkirjastolla toimiva Ympäristöneuvonta (044 416 2762 / ymparisto@lahti.fi).