Pesäkallio

Pesäkallion luonnonsuojelualue sijaitsee Lahden kaupungin pohjoisosassa lähellä Merrasjärveä.

Info

5,5 km polku

Pysäköinti Merrasjärven pohjoispään uimarannalla

Saapuminen

Lahden Pesäkallion luonnonsuojelualue sijaitsee kaupungin pohjoisosassa lähellä Merrasjärveä. Alueeseen tutustumisen voi aloittaa esim. Merrasjärven pohjoispään uimarannan pysäköintialueelta, josta matka jatkuu retkeilytielle ja luonnonsuojelualueen 17 rastin luontopolulle, jonka varrella kerrotaan metsän erityispiirteistä, kasvillisuudesta ja sen eläimistä. Polku on noin 5,5 kilometrin pituinen ja se on merkitty maastoon keltaisin maaliopastein.

Pesäkallion maasto on yksi Lahden luontopolkujen vaativimmista ja varsinkin kallioilla ja jyrkänteillä tulee olla varovainen. Onnistunut luontoretki edellyttää riittävästi aikaa ja soveltuvat jalkineet, kuten saappaat, koska polku kulkee myös soisessa maastossa.

Osa Natura 2000 -verkostoa

Pesäkallion luonnonsuojelualueesta suojeltiin 70 hehtaaria vuonna 1989, ja vuonna 2004 se liitettiin Natura 2000 – verkostoon. Luonnonsuojelualueen pohjois- ja eteläpuoliset alueet ovat retkeily- ja ulkoilualuetta. Lahden kaupungin yleiskaavan valmistelun mukaisesti luonnonsuojelualuetta laajennettiin 200 hehtaarin suuruiseksi vuonna 2013.

Eteläpuoleiset metsät ovat erityisen merkittäviä

Luonnonsuojelualueen eteläpuoliset metsät ovat erityisen merkittäviä lehtojen suojelun kannalta. Lehtoja on Merrasjärven ympäristössä yhteensä 11,79 hehtaaria. Laajennusalueen lehtojen luonnontila on enimmäkseen hyvä ja edustavuus kokonaisuutena erinomaista tasoa. Eteläpuoliset metsät ovat myös merkittäviä vanhojen luonnonmetsien suojelun kannalta. Luonnonmetsää on Merrasjärven ympäristössä yhteensä 36,61 hehtaaria, mikä on lähes 80 prosenttia Pesäkallion luonnonsuojelualueella sijaitsevien, luonnonmetsiksi luokiteltavien metsien määrästä. Niiden luonnontila ja edustavuus ovat kokonaisuutena hyvää tasoa.

Natura-alueen pohjoispuoli on puustoisten soiden aluetta. Pohjoisessa on seitsemän ja etelässä kolme eri luontotyppistä suota, joiden yhteispinta-ala on 11,31 hehtaaria. Luonnontila ja edustavuus ovat sielläkin hyvää tasoa, ja kohteisiin kuuluu useita uhanalaisia suoluontotyyppejä.

Suojeltavia lintulajeja ja luontotyyppejä

Luonnonsuojelualueen laajentaminen Merrasjärven eteläpuolelle on kasvattanut suojeltujen lehtojen pinta-alan yli kaksinkertaiseksi. Samalla suojelluksi tuli entistä useampia lehtokasvillisuustyyppejä ja uhanalaisten lehtokasvien esiintymiä.

Suojelun laajentaminen Pesäkallion luonnonsuojelualueen pohjois- ja eteläpuolelle kasvatti suojeltujen puustoisten soiden määrän neljästä hehtaarista 15,40 hehtaariin. Samalla kun suojeltujen kasvillisuustyyppien määrä kasvoi, suojelluksi tuli myös ojitettua ennallistamiskelpoista korpea.

Kasvit

Pesäkallion alueella on määritetty 11 metsätyyppiä, suuri osa näistä tavataan myös suojelualueella. Suotyyppejä ja niiden alatyyppejä on eroteltu 31.

Kasviston arvokkaimpia lajeja ovat Päijät-Hämeessä vaarantunut pikkutervakko, nevaimarre, vaivero, kalliohatikka, hetekaali, mäkiminttu, lähdetähtimö sekä edelleen mahdollisesti tavattava kampasaniainen, jolle Pesäkallio on yksi kolmesta esiintymispaikasta koko Suomessa.

Sammaleista Pesäkalliolla on havaittu kaksi vaateliasta rahkasammallajia. Merkkeinä entisten aikojen karjalaidunnuksesta ja kulotuksesta voidaan pitää katajan ja sananjalan runsautta.

Puista merkittävimmät ovat ennen kaikkea Merrasjärven rannan tervalepät, kookkaat halavat, lehtojen metsälehmukset ja yksittäiset vaahterat. Tärkeitä puita ovat myös runsaana kasvavat haavat.

Eläimet

Linnut

Verraten suppeasta pinta-alastaan huolimatta Pesäkalliolla on vanhoja ja varttuneita metsiä ja siellä asustaakin useita vanhan metsän lintuja. Pesäkallion metsissä esiintyy Natura-alueen suojeltaviin lintulajeihin kuuluvat palokärki (Dryocopus martius), pyy (Tetrastes bonasia) ja pikkusieppo (Ficedula parva). Varpuspöllö (Glaucidium passerinum), pohjantikka (Picoides tridactylus), tiltaltti (Phylloscopus collybita), puukiipijä (Certhia familiaris), peukaloinen (Troglodytes troglodytes) ja kulorastas (Turdus viscivorus) viihtyvät metsän sisäosissa. Teeri (Lyrurus tetrix) viihtyy ainakin ajoittain alueella. Ilmeisesti viimeinen metso (Tetrao urogallus) piti soidinta suojelualueella 1980-luvun lopussa. Joinakin vuosina harvalukuinen idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) pitää reviiriään Pesäkalliolla. Alueen reunuslehdoissa tavataan runsaasti sirittäjiä (Phylloscopus sibilatrix) sekä mainiot laulajat mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja kultarinta (Hippolais icterina).

Alueen suppeuden ja häiriöiden vuoksi joidenkin lajien esiintyminen on kuitenkin epäsäännöllistä. Käyttöpaineen vuoksi kuitenkin esimerkiksi arat haukat välttävät Pesäkalliota, ja sääksen yritykset pesiä ovat epäonnistuneet ihmisen aiheuttaman häirinnän vuoksi.

Parhaimmillaan Pesäkallion lintumaailma on varhaisina huhti-toukokuun vaihteen aamuina, jolloin rastaskonsertti on huumaava, tikat rummuttavat ja pyyt viheltelevät monien pikkulintujen säestämänä. Toinen huippu on kesäkuun alun aamujen sarastukset, kun pitkämatkaisimmat laululinnut ovat saapuneet.

Hyönteiset

Pesäkalliolta on tiedossa kaksi vanhaa havaintoa uhanalaisista perhosista. Haapatyttöperhohavainto on 1950-luvulta ja maitikkaverkkoperhonen 1970-80 -luvuilta. 1976 tavattu sinimäkiyökkönen oli ensimmäinen koko Päijät-Hämeessä.

Alueella ei ole kuitenkaan tehty perusteellisia perhos- tai muita hyönteisselvityksiä viime vuosina.

Nisäkkäät

Nimensä mukaisesti Pesäkallio on tarjonnut aina kotikoloja eläimille. Mäyrä on pesinyt alueella ja isoista nisäkkäistä hirvi liikkuu melko usein Pesäkallion metsissä.

Viimeisinä vuosina liito-oravasta ei ole tehty tuoreita havaintoja Pesäkalliolla, mutta alueena se näyttäisi tarjoavan sille hyviä elinympäristöjä. Tuoreita havaintoja siitä ei ole tehty muualta kuin Soltin asutusalueen pohjoispuolelta.

Retkeily

Pesäkallio sopii niin satunnaiselle retkeilijälle kuin eränkävijälle. Alueella on mahdollista kulkea sekä ulkoilureittejä, kapeampia polkuja ja maalitäplin puihin merkitty luontopolku, joka antaa mainion käsityksen Pesäkallion monipuolisista elinympäristöistä. Vanhimmissa polunvarren kuusikoissa voi kokea häivähdyksen erämetsän tunnelmaa.

Valaistu ulkoilureitti tekee lenkin Pesäkallion metsässä ja siltä on eteläosassa välitön yhteys Merrasjärven ympäri kiertävälle polulle ja luonnonsuojelualueen luontopolulle. Pohjoisosassa ulkoilureitistä erkanee kuntoilureitti Takkulaan.

Poluilla kulkijoiden on hyvä muistaa välttää kaikenlaista haittaa ja häiriötä luonnolle, sillä metsässä on paljon kävijöitä, mikä jo sinällään lisää ympäristöön kohdistuvaa rasitusta. Kuntoliikkujille sopii paremmin tarkoitukseen varattu ulkoilureitti.

Eläinten lisääntymisaikoina on syytä pysytellä poluilla niin luonnonsuojelualueella kuin muuallakin Pesäkalliolla, jotteivät maassa pesivät linnut häiriinny ja kasvillisuuden kuluminen vähenee. Koirat on pidettävä aina kytkettynä. Koirien ulkoiluttamiseen suositellaan muita paikkoja kuin luonnonsuojelualuetta.

Ulkoilureitti kulkee useiden luontokohteiden läpi ja sivuitse. Ulkoilureitin varteen Merrasjärven tuntumassa sijoittuvat parhaat kerttulintujen elinympäristöt. Yksi Pesäkallion parhaista osista on Sydänsuo ympäristöineen luonnonsuojelualueen laidalla ulkoilureitin ja luontopolun yhtymäkohdassa.

Pesäkallion luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset

  1. Alueella on kielletty
  • ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen ja kaikenlainen muu maaperän vahingoittaminen, täyttäminen ja muu muuttaminen sekä maa-ainesten ottaminen
  • kasvien ja kasvinosien ottaminen tai vahingoittaminen
  • metsästys sekä kaikenlainen eläinten häiritseminen ja pesien vahingoittaminen
  • tulenteko, telttailu sekä muu leirielämä
  • kiintorastien sijoittaminen
  • ulkoilmakokousten ja juhlien pitäminen
  • liikkuminen moottoriajoneuvoilla
  • rakennusten, laitteiden, teiden ja uusien polkujen rakentaminen
  • kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen vesiolosuhteita, maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen
  1. Edellä olevien määräysten estämättä sallitaan
  • biologisen opetuksen ja tutkimuksen yhteydessä tapahtuva kasvi- ja hyönteisnäytteiden ottaminen sekä marjastus ja sienestys
  • pienimuotoiset metsänhoidolliset toimenpiteet, sikäli kuin ne ovat luonnonsuojelualueen luonnonarvojen säilymisen kannalta perusteltuja
  • luonnonsuojelusta kertovien taulujen sijoittaminen alueelle sekä luontopolun tekeminen
  1. Edellä olevista määräyksistä saadaan Hämeen ELY-keskuksen luvalla poiketa, sikäli kuin se on luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta perusteltua.