Pesäkallio

Vanhoissa kuusikoissa voi kokea häivähdyksen erämetsän tunnelmaa

Info

Luontopolku 5,5 km

Pysäköinti Merrasjärven pohjoispään uimarannalla

Suojelualue perustettu 17.3.1989 ja 2.12.2013

Suojelualueen pinta-ala yhteensä 196 ha

Alue on maastoltaan yksi suojelualueiden vaativimmista

Lahden Pesäkallion luonnonsuojelualue sijaitsee kaupungin pohjoisosassa lähellä Merrasjärveä. Pesäkallio on poikkeuksellisen monimuotoinen, eri tyyppistä metsää sisältävä kokonaisuus. Alue koostuu pääasiassa kalliomäkien, jyrkänteiden ja niiden välissä olevien lehtojen ja korpijuottien mosaiikista. Vanhaa metsää löytyy etenkin kallioiden välisistä korpialueista. Kohteella esiintyy myös useita puustoisia soita, kuten Puusuo ja Sydämensuo.

Alueeseen tutustumisen voi aloittaa esim. Merrasjärven pohjoispään uimarannan pysäköintialueelta, josta matka jatkuu retkeilytielle ja luonnonsuojelualueen luontopolulle. Valaistu ulkoilureitti tekee lenkin Pesäkallion metsässä ja siltä on eteläosassa välitön yhteys Merrasjärven ympäri kiertävälle polulle ja luonnonsuojelualueen luontopolulle. Pohjoisosassa ulkoilureitistä erkanee kuntoilureitti Takkulaan.

Pesäkallion maasto on yksi Lahden luontopolkujen vaativimmista ja varsinkin kallioilla ja jyrkänteillä tulee olla varovainen. Onnistunut luontoretki edellyttää riittävästi aikaa ja soveltuvat jalkineet, kuten saappaat, koska polku kulkee myös soisessa maastossa.

Eläinten lisääntymisaikoina on syytä pysytellä poluilla niin luonnonsuojelualueella kuin muuallakin Pesäkalliolla, jotteivät maassa pesivät linnut häiriinny ja kasvillisuuden kuluminen vähenee. Koirat on pidettävä aina kytkettynä. Koirien ulkoiluttamiseen suositellaan muita paikkoja kuin luonnonsuojelualuetta.

Osa Natura 2000 -verkostoa

Pesäkallion luonnonsuojelualueen ensimmäinen osa, 68,55 hehtaaria, suojeltiin vuonna 1989. Vuonna 2004 Pesäkallio liitettiin Natura 2000 –verkostoon. Suojeltavat luontotyypit koostuvat pääasiassa boreaalisista luonnometsistä ja kasvipeitteisistä silikaattikallioista. Luonnonsuojelualuetta laajennettiin vuonna 2013, jolloin alueen yhteispinta-alaksi tuli 196 hehtaaria. 

Pesäkallion esite

Kasvillisuus

Pesäkallion suojelualueelta on tavattu seuraavia mielenkiintoisia kasvilajeja: pikkutervakko, nevaimarre, vaivero, kalliohatikka, hetekaali, mäkiminttu, lähdetähtimö, kotkansiipi, velholehti, purtojuuri, mäkilehtoluste, haisukurjenpolvi, haurasloikko ja pitkälehtikihokki. Myös harvinainen kampasaniainen löydettiin Pesäkalliolta vuonna 1994. 

Puista merkittävimmät ovat ennen kaikkea Merrasjärven rannan tervalepät, kookkaat halavat, lehtojen metsälehmukset ja yksittäiset vaahterat. Tärkeitä puita ovat myös suuret ja iäkkäät haavat.

Linnut

Pesäkalliolla elää useita Etelä-Suomen vanhojen metsien lintulajeja. Myös lehtojen lajit ovat edustettuina. Direktiivilajeista alueelta on havaittu mm. palokärki, pyy ja pikkusieppo. Muita alueen tyyppilajeja ovat vanhoissa metsissä viihtyvät varpuspöllö, pohjantikka, hömötiainen, puukiipijä ja töyhtötiainen sekä lehtojen lajit mm. idänuunilintu ja sirittäjä. 

Parhaimmillaan Pesäkallion lintumaailma on varhaisina huhti-toukokuun vaihteen aamuina, jolloin rastaskonsertti on huumaava, tikat rummuttavat ja pyyt viheltelevät monien pikkulintujen säestämänä. Toinen huippu on kesäkuun alun aamujen sarastukset, kun pitkämatkalaiset hyöteissyöjät ovat saapuneet.

Nisäkkäät

Pesäkallion maasto on vaihtelevaa ja monimuotoista, minkä johdosta se tarjoaa elinympäristöjä eri nisäkäslajeille. Mäyrä on pesinyt alueella ja isoista nisäkkäistä hirvi liikkuu melko usein Pesäkallion metsissä. Myös uhanalaista (VU) liito-oravaa on tavattu Merrajärven läheisistä kuusimetsistä. 

Ajankohtaista