Sammalsillansuo ja Sylvöjärvi

Nastolan Sammalsillansuon luonnonsuojelualue ja sen läheinen Sylvöjärvi tarjoavat kävijöilleen monipuolisen luontoelämyksen. Sammalsillansuo on valtaojien halkoma, tulvametsistä, rantaluhdista ja vanhoista metsälaitumista muodostunut monipuolinen kokonaisuus. Kohteelle rakennettiin vesiensuojelukosteikko laskeutusaltaineen vuonna 2016. Laskeutusaltaiden toiminta perustuu kiintoaineen laskeutumiseen altaiden pohjalle ja näin estää niiden pääsyn vesistöön. Laskeutusaltaat elävöittävät maisemaa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Sammalsillansuon halki kiertää pituudeltaan noin 600 m:n pitkospuureitti, joka yhtyy molemmista päistä Sammalsillantielle. Sammalsillantieltä lähtee esteetön luontopolku pohjoiseen Sylvöjärven rantaan, jossa on lintutorni.

Keskeisin ja laajin Sammalsillansuon luontotyypeistä on hieskoivuvaltaiset tulvametsät. Koivun seassa kasvaa paikoitellen kuusta, harmaaleppää, tuomea ja pihlajaa. Kasvilajeihin kuuluu mm. ranta-alpi, järvikorte, rantakukka, mesiangervo, kurjenjalka, ojakellukka, korpikaisla, osmankäämi, suoputki, rantaminttu, ruokohelpi, viitakastikka ja suo-orvokki. Tulvametsään on hyvää vauhtia kehittymässä lahopuustoa, mm. kääpien esiintyminen on runsasta.

Sammalsillantin pohjoispuolela esiintyy entistä avoluhtaa, luhtanevaa, jota koivu ja osittain mänty on vallannut. Kasvillisuuteen sisältyy mm. järvikorte, kiiltopaju, suoputki, viitakastikka, ranta-alpi, kurjenjalka ja suo-orvokki. Luhtanevan ympärillä esiintyy metsä-, pensaikko- ja ruovikkoluhtaa, jotka mahdollisesti ovat olleet aiemmin niitty/laidunkäytössä. Kasvillisuuteen kuuluu mm. pajut, koivu, lillukka, mesiangervo, metsäkorte, ojakellukka vuohenputki, nokkonen, virmajuuri ja metsäkorte.

Alueen luoteisosassa Sammalsillantien pohjoispuolelle sijoittuu lehtomaisen kankaan metsäsaareke, jossa kasvaa isoja kuusia, mäntyjä, katajia ja koivuja. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kielo, lillukka, käenkaali, mustikka, metsäalvejuuri, metsäorvokki, puolukka, metsäkastikka ja oravanmarja. Kohde oli 1970-luvulle saakka laidunkäytössä.

Kohteelle sisältyy lisäksi erityyppisiä reunametsiä, joista osa on vanhaa hakamaata.

Kohteen pesimälinnustoa on tutkittu vuonna 2018, jolloin alueen runsaimpiin vesilintuihin kuuluivat sinisorsa ja telkkä. Muita runsaslukuisia lintulajeja olivat silmälläpidettävät (NT) taivaanvuohi ja ruokokerttunen, lisäksi punarinta, punakylkirastas, lehtokerttu, pajulintu ja peippo. Lisäksi havaintoja tehtiin uhanalaisista (VU) heinätavista ja haapanasta, myös laulujoutsenesta, ruisrääkästä, lehtokurpasta, metsäviklosta , rantasipistä, sepelkyyhkystä, kalalokista, kultarinnasta, sirittäjästä, mustapääkertusta, puukiipijästä, tiklistä, viher- ja punavarpusesta, keltasirkusta ja uhanalaisesta (VU) pajusirkusta. Tikoista alueen lajistoon kuluu ainakin harmaapäätikka ja käpytikka.

Kohteella aiemmin esiintyneestä kuhankeittäjästä ei ole enää tehty havaintoja. Laji on nykyisin erittäin uhanalainen (EN) ja se on taantunut kaikkialla Lahdessa.

Kevätulvien aikaan Sammalsillansuolla on tehty havaintoja tiukasti suojellusta direktiivilajeihin kuuluvasta viitasammakosta. Niin ikään direktiivilajeihin kuuvista lepakoista on havaittu pohjanlepakko, vesisiippa sekä iso-/viiksisiippa. Lisäksi on tehty muutama havainto uhanalaisesta (VU) pikkulepakosta.

Sudenkorennoista alueella on tavattu mm. ruskohukankorento, isolampikortento, vaskikorento, karvaukonkorento, vihertytönkorento, isotytönkorento, sirotytönkorento, välkekorento ja ruskoukonkorento.

Myös direktiivilajeihin kuuluvan saukon esiintyminen kohteella on todennäköistä, sillä siitä on tehty useita havaintoja luontoharrastajien toimesta.