Ritamäki

Mukkulassa sijaitseva Ritamäki on valtakunnallisesti arvokas lehtoalue, joka rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi jo vuonna 1962. Se on alun perin osa jo 1700-luvulla rakennetun Mukkulan kartanon puistoalueita. Ritämäen luonnonsuojelualue koostuu lahopuuvaltaisista rehevistä lehtometsistä sekä vanhoista kuusikoista.

Ritamäen luonnonsuojelualue muodostaa yhdessä Kilpiäistenpohjan, Kilpiäisten tikkametsän ja Mukkulan kartanon puiston kanssa yhden mielenkiintoisimmista ja arvokkaimmista luontokokonaisuuksista Lahdessa.

Lehtomaiset metsät muodostavat tärkeän monimuotoisen elinympäristön monille kasvi- ja eläinlajeille.  Ritamäellä on todettu esiintyvän lähes 200 eri putkilokasvilajia sekä useita uhanalaisia ja harvinaisia sieniä ja jäkäliä. Ritamäelle tyypillisiä vaateliaita lehtokasveja ovat mm. mustakonnanmarja, lehtoleinikki, kevätlinnunherne, imikkä, lehto-orvokki, lehtokuusama, taikinamarja, pähkinäpensas ja näsiä. Lisäksi on tavattu velholehti ja silmälläpidettävä (NT) pesäjuuri. Puusto koostuu kuusten ja hienojen ikimäntyjen lisäksi erilajien lehtipuista, kuten vaahteroista, koivuista, saarnista, raidoista, metsälehmuksist ja haavoista.

Vanha puusto ja lahoava puuaines luo edellytykset useille harvinaisille jäkälä- ja kääpälajeille. Pohjoisrinteen lehtipuilta on löydetty silmälläpidettävä (NT) raidankeuhkojäkälä. Pähkinäpensasta voi lahottaa lepänkääpä tai harvinaisempi voikääpä. Vanhojen mäntyjen rungoilta voi havaita kauniin männynkäävän ja koivun lahorungoista levykäävän. Siperianpihtaa lahottavat kuusinahakka ja ruostekääpä, koralliorakkaan ja kruunuhaarakkaan voi löytyä lahoavasta haavasta. Alkukesällä voi kenttäkerroksesta löytää myös pienikokoisen mustanruskean pähkinämaljakkaan, joka on vaarantunut (VU) ja erityisesti suojeltava laji.

Linnut

Ritamäen linnusto on runsas, tosin metsän pienialaisuus haittaa joidenkin lajien säännöllistä esiintymistä. Reitti Ritamäestä tikkametsän kautta Kilpiäistenpohjaan tarjoaa kuitenkin antoisan lintuvalikoiman lyhyellä matkalla.

Pikkulintulajeista taidokkaimpia laulajia ovat mustapääkerttu, kultarinta ja satakieli. Myös sirittäjän heleää ääntelyä voi kuulla lehdoissa. Vanhan metsän piirteistä kertoo monilajinen tikkaedustus. Käpytikan lisäksi harmaapäätikan, palokärjen ja pikkutikan voi tavata nakuttelemasta puunrunkoa, kuten myös hyvällä onnella uhanalaisen (VU) valkoselkätikan.

Perhoset

Ritämäen suojelualueen perhoslajistoa tutkittiin vuonna 2002, jolloin alueelta löytyi peräti 704 lajia. Yhdessä Kilpiäisten tikkametsän kanssa lajimäärä oli 827. Lajeista mainittakoon nykyisin uhanalaiset (VU) kaunokirjokoi ja idänritariyökkönen. Silmälläpidettävistä (NT) lajeista löytyi mm. lehmuspikkumittari ja usvapikkumittari.

Nisäkkäät

Ritamäen luonnonsuojelualueen nisäkäsharvinaisuuksiin kuuluu koivuhiiri, jonka tuntomerkkejä ovat pieni koko, hyvin pitkä häntä ja musta pitkittäisjuova keskellä selkää. Koivuhiiren erityispiirre on pitkä talvihorros syyskuusta toukokuuhun.

Ritamäen ympäristö on myös yksi parhaista lepakkoalueista Lahdessa.