Salpausselkä

Sana ”salpaus” kuvaa sitä, kuinka muodostuma kartalta katsottuna näyttää salpaavan pohjoispuolelleen Järvi-Suomen järvet.

Info

Pysäköinti Lahden urheilukeskuksessa

Monipuolinen ulkoilureitistö

Salpausselällä on monipuolinen ulkoilureitistö

Laakealakinen, leveimmillään kaksikilometrinen ensimmäinen Salpausselkä on jääkautinen reunamuodostuma, joka syntyi noin 12 500 vuotta sitten mannerjäätikön reunan pysähtyessä paikalle yli 200 vuodeksi. Jään alle jäi moreenia, jonka päälle sulamisvesien mukana kertyi harjuainesta. Sana ”salpaus” kuvaa sitä, kuinka muodostuma kartalta katsottuna näyttää salpaavan pohjoispuolelleen Järvi-Suomen järvet.

Salpausselän rinteillä on paikoin pitkittäisiä kiviröykkiöitä, jotka ovat jäänteitä muinaisen Itämeren rantaviivasta. Salpausselällä sijaitsee myös Lahden korkein kohta, 174 metriä meren- ja 93 metriä Vesijärven pinnasta.

Salpausselkä on pääosin kangasmetsää, mutta paikoin kerrostuneiden hienorakeisten maalajien kohdalla on myös lehtoja. Korpikankareella pohjoiseen viettävä Vesijärven rannan lehtorinne on esimerkki tällaisesta.

Salpausselällä on monipuolinen ulkoilureitistö. Lahden urheilukeskuksesta lähtevät lenkkeily- ja hiihtoreitit esimerkiksi Tapanilan hiihtomajalle (4,2 km), Rautakankareelle (8,6 km), Korkealaavulle (6,0 km), Messilään (7,2 km), Pirunpesän rotkolle (7,8 km) sekä Tiirismaalle (13,2 km). Kuntoiluväylät ovat valaistuja ja niiltä on helppo poiketa metsäpoluille. Urheilukeskuksessa Lahden Suurhallin ja harjoitushyppyrimäkien välissä on karttataulu reiteistä. Samalta paikalta alkaa myös maastopyöräilyreitti.

Kasvillisuus

Ihminen on voimakkaasti muokannut Tapanilan metsää, jossa tapahtui metsänuudistus 1970-luvun alussa. Alueen puusto on mäntyvaltaista, mutta on myös metsäkuvioita, joissa pääpuuna on kuusi. Osa alueen puustosta on järeää, mutta esimerkiksi suppa-aluetta peittää polkuverkostonkin tukkiva tiheä nuori männikkö.

Kuusi menestyy Salpausselällä paremmin kuin varsinaisilla harjuilla ja kuusen taimia kasvaakin hyvänä alikasvoksena istutusmännikössä. Supat sopivat hyvin kuusen kasvualustaksi. Muinaisrannan huuhtoma terassi on veden voimakkaasti muovaamana kuivan kangasmetsän männikköä. Harva puusto läpäisee hyvin valoa. Aluskasvillisuudessa esiintyykin paljon sianpuolukkaa ja jäkäliä.

Geologia

Jääkauden viimeisen jäätiköitymisvaiheen loppuessa jään reuna vetäytyi Suomen kohdalla kohti koillista. Saavuttuaan nykyisen Lahden tasalle, se jäi kuitenkin paikoilleen ilmaston tilapäisen kylmenemisen seurauksena 200 vuodeksi. Tällöin sulavesien kuljettama irtoaines kasautui jääreunan eteen, samansuuntaiseksi harjanteeksi, Salpausseläksi. Suurin osa aineksesta purkautui ja lajittui nykyisen Itämeren paikalla olleeseen Baltian jääjärveen, muun aineksen kasautuessa lajittumattomana moreenina lähinnä reunamuodostuman sisäreunalle.

Jääjärven rannikkovoimat tasasivat reunamuodostuman laen. Siihen kasautui myös vedenpäällistä ainesta, joka muodosti kuivanmaan tasanteen, sandurdeltan. Salpausselän laella on tässä kerroksessa vieläkin nähtävissä vesivirtojen uomien jättämät jäljet, pitkänomaisina painanteina loivien kumpareiden välissä, muuten tasaisessa maastossa.

Jäätikön kasaamassa aineksessa ja jäästä kellumaan lohjenneissa jäävuorissa mukana oli kallioperästä aikaisemmin irronneita suuria moreenikiviä. Jäästä irtautuneet kookkaat lohkareet jäivät sittemmin paikoilleen, veden huuhtoessa hienomman aineksen näiden ympäriltä. Tällaisia siirtolohkareita Tapanilan alueella lepää runsaasti.

Lakitasanteella on myös noin neljäkymmentä suppaa, jotka ovat noin 20-30 metriä leveitä ja 4–6 metriä syviä. Ne muodostavat alueen poikki kulkevan yhtenäisen suppakentän.

Baltian jääjärven ylin pinta sijaitsi Tapanilassa noin 150 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Sitä kutsutaan myös ”korkeimmaksi rannaksi” ja sen yläpuoliset alueet, kuten Tiirismaa ovat ns. vedenkoskemattomia alueita.

Mannerjäätikön reunan vetäydyttyä nykyisen Vääksyn tasolle, Baltian jääjärven pinta laski Lahden seudulla noin kymmenen metriä. Ankarat rantavoimat kuluttivat ensimmäisen Salpausselän rinteisiin rantalovia. Tapanilassa on nähtävissä selkeästi jyrkkä törmä ja sen alla leviävä, jopa sata metriä leveä tasanne, terassi. Terassi laskee hiljalleen, kunnes se kuusi metriä alempana taittuu jyrkästi muinaiseksi vedenalaiseksi rinteeksi. Tällä muinaisrannan tasanteella sijaitsevat mm. Tapanilan hiihtomaja sekä siitä pohjoiseen Rautakankareen suuntaan lähtevät suositut ulkoilureitit.   

Tapanila

Salpausselän geologisesti monipuolisin kohde on Tapanila, joka on myös suosittu ulkoilualue hiihtomajoineen. Alueelta on löydettävissä reunamuodostuman lakitasannetta, harjukuoppia eli suppia, komea muinaisranta törmineen ja terasseineen sekä siirtolohkareita. Alue on helppo tavoittaa Jalkarannan kaupunginosan Mäkirinteenkadulta Tapanilan hiihtomajan läheisyydestä, tai esimerkiksi lenkkeilemällä tai hiihtämällä Urheilukeskuksesta.