Asikkala

Puhdas ja monipuolinen luonto on Vesijärven ja Päijänteen kainalossa sijaitsevan Asikkalan tärkeimpiä voimavaroja. Asikkala tunnetaan niin runsaista metsistään, peltomaisemistaan ja sijainnistaan Vesijärven ja Päijänteen kainalossa.

Asikkalan 755 neliökilometrin pinta-alasta vesistöjen osuus on peräti runsaat 192 neliökilometriä. Yksityismetsien osuus on liki 39 000 hehtaaria ja kunnan omistamien metsien noin 550 hehtaaria. Kunnan omistamilla alueilla on etenkin lehtoja ja lehtomaisia kankaita.

Vanhoja metsiä Asikkalan alueella on vain vähän. Peltojen osuus Asikkalan pinta-alasta on 8 700 hehtaaria. Eniten viljellään kauraa. Monet peltoalueet ovat maisemallisesti merkittäviä ja ne ovat tärkeitä muutonaikaisten lintujen levähdyspaikkoja.

Asikkalan metsien käytössä ja hoidossa tavoitteena on kestävä kehitys ja säästäväisyys. Tärkeää on myös huomioida metsien moninaiskäyttö, johon kuuluvat ulkoilu- ja virkistyskäyttö, kasvien ja eläinten suojelu, sienestys ja marjastus, riistanhoito, maisemansuojelu sekä luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

Mukkulammi

Mukkulammin alue on edustava 60 hehtaarin laajuinen vanha metsä, jossa on eri kehitysvaiheissa olevia osia. Alueella on pääasiassa tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää sekä mustikkakorpea. Puusto on vanhaa mänty-sekametsää, jonka seassa kasvaa myös järeitä haapoja ja kuusiryhmiä. Koivupökkelöitä, keloja ja maapuita on tasaisesti koko alueella. Alueella eläviä lintuja ovat muun muassa pohjantikka ja varpuspöllö. Mukkulammi kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon.

Pitkäkallio

Valtakunnallisesti arvokas Pitkäkallion alue on pääasiassa vanhaa, lehtomaista kangasmetsää, jota on joskus laidunnettu. Alueen pinta-ala on 28 hehtaaria. Alueen puustossa vallitsevat varttunut mänty ja koivu, mutta alueelta löytyy myös järeitä kuusia ja haapoja. Koivupökkelöitä, maapuita ja mäntykeloja on alueella jonkin verran. Alueella elävät muun muassa liito-orava ja pikkusieppo. Pitkäkallio kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon.

Muikkulan Riihikallio

Muikkulan Riihikallio on vanha, osittain lehtomainen rinnemetsä. Alueella kasvaa runsaasti järeitä koivuja, tervaleppiä ja raitoja, sekä harvakseltaan iäkkäitä haapoja ja lehmuksia. Metsässä on myös melko runsaasti lahopuuta. Kasvilajeista alueella kasvavat muun muassa mustakonnanmarja, kevätlinnunherne, imikkä sekä näsiä. Riihikallio kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon.

Evon alue

Evon alue on laaja metsäalue, jossa on hyvin edustavia vanhan metsän saarekkeita sekä luonnontilaisia pieniä järviä ja lampia. Alue on tärkeä retkeily- ja virkistyskohde. Suurin osa Evon alueesta on Hämeenlinnan ja Padasjoen kuntien puolella ja Asikkalaan kuuluu vain kapea kaistale alueen itäpäästä. Evon alue kuuluu Natura 2000 –verkostoon.

Ruotsalainen, Metsähallituksen luonnonhoitometsä

Metsänhallituksen luonnonhoitometsän alueeseen Ruotsalaisen alueella kuuluu kaksi mantereella olevaa palstaa sekä saaria ja saaren osia, joiden rannat ovat tiheään rakennettuja. Ruotsalaisen saaristo on merkityksellinen venematkailu- ja virkistysalue.

Lehtipuuvaltaisia lehtoja

Lehdot ovat ravinteisella ja multavalla maaperällä esiintyviä runsaslajisia metsiä, joissa usein kasvaa runsaasti lehtipuustoa. Lehdot poikkeavat maannoksen, maaperän ravinteisuuden ja kasviston vaateliaisuuden perusteella havumetsävyöhykkeen tyypillisistä metsätyypeistä. Lehtojen puusto on hyvin vaihtelevaa, yleensä lehtipuuvaltaista, mutta usein myös kuusikkoa.

Nykyisin lehtometsien pinta-alaosuus Etelä-Suomen metsistä on noin prosentti. Maakunnallisesti arvokkaita lehtoalueita ovat Iso-Pukkisaari, Häräsilmänoja, Patalahden lehto, Virtovuoren lehto, Niinivuoren lehto, Rutalahden lehmuslehto ja Pähkinävuori. Paikallisesti arvokkaita lehtoja ovat Urajärven saniaislehto, Vuorenlamminojan saniaislehto, Äiniönjoen suurruoholehto, Ylä-Uotilan pähkinälehdot, Mustikkapassin pähkinälehto sekä Matjärven purolehto. Asikkalassa sijaitsee myös kaksi valtakunnallisesti arvokasta lehtoaluetta: Rominojan lehto Vuorenmyllyn alueella sekä Paskurinpohjan lähdelehto Urajärvellä.

Rominojan lehto

Rominojan lehto on neljän hehtaarin kokoinen lehtoalue, joka sijaitsee notkon rinteillä ja puron varsilla. Alueen puusto on melko vanhaa lehtimetsikköä: koivua, haapaa ja lehmusta. Alueella kasvavat muun muassa lehtokuusama, imikkä, kaiheorvokki, kotkansiipi, korpinurmikka, mustakonnanmarja ja Hämeessä uhanalainen myyränporras. Rominojan alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon.

Paskurinpohja

Paskurinpohjan lähdelehdossa kasvaa muun muassa harvinaista jänönsalaattia, kevätlinnunsilmää, lehtotähtimöä ja kaiheorvokkia. Alueen luonnontilaisuus on kärsinyt hakkuista ja rakentamisesta, mutta Paskurinpohjan lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Maamme koko pinta-alasta on kolmannes suota

Valtaosa maamme soista on syntynyt metsämaan soistumisen ja ns. primaarisen soistumisen kautta. Primaarinen soistuminen tapahtuu välittömästi maan paljastuessa jäätikön tai meren alta. Suo poikkeaa muista maaekosysteemeistä siinä, että sen kasviyhdyskunnat muodostavat itse oman kasvualustansa, turpeen. Maamme koko pinta-alasta on kolmannes suota, mutta Päijät-Hämeessä suota on maa-alasta vain alle kymmenen prosenttia. Asikkalan alueella sijaitsee kuitenkin seitsemän merkittävää ja jopa valtakunnallisesti arvokasta suokohdetta, joista viisi erillistä lähteikköä ja lettoa muodostavat Asikkalan letot -suojelualueen. Asikkalan letot kuuluvat valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon. Kohteilla tavataan lettotyyppien lisäksi ruohokorpia, muuttumia ja turvekankaita. Lisäksi Asikkalassa sijaitsevia muita suoalueita ovat esimerkiksi Pyhäjoki ja Hepo-ojan tervaleppäkorpi.

Pahankorvensuo

Pahankorvensuo on noin viiden hehtaarin kokoinen saarnilehto, jonka saarnialueiden välissä on avonaisempaa suota. Alueella kasvaa myös vaahteraa, metsälehmusta ja tervaleppää. Pahankorvensuolla kasvavia kasveja ovat muun muassa soikkokaksikko, kevätlinnunsilmä, juolukkapaju, suokorte ja hirsisara.

Toivolan suoalue

Toivolan suoalueeseen kuuluu kosteikko ja pieniä lammikoita. Alueella kasvavat muun muassa keltasara, hetesara, lettovilla ja vilukko. Likimäen lähteikkö sijaitsee harjualueella, jossa on syviä suppia. Laajin supista on lähteinen ja soistunut. Likimäen alueella kasvavat muun muassa suokorte, hetesara, harajuuri ja lähdetähtimö.

Ruutananlammi

Ruutananlammin alueeseen kuuluvat lammen lettomaiset reunukset ja puron rehevät rannat. Kasvilajistossa esiintyvät muun muassa keltasara, villapääluikka, korpialvejuuri, raate, vehka, imikkä ja kaiheorvokki. Pärnämäki on vanha multasuo, jonka kasvillisuuteen kuuluvat muun muassa suo- ja peltokorte, saniaiset, ojakellukka, järviruoko sekä kelta- ja pitkäpääsara.

Suurten vesistöjen alue

Asikkalan kuntaa halkovat useat, varsinkin virkistyskäytön kannalta merkittävät suuret vesistöt, kuten Vesijärvi, Päijänne, Kymenvirta ja Ruotsalainen. Yhdessä pienempien järvien ja lampien kanssa ne kattavat noin 25 % Asikkalan kunnan pinta-alasta. Järvien rantaviivaa kertyy Asikkalassa yhteensä 581 kilometriä.

Asikkalan vesistöistä moni kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan, jonka tarkoituksena on säilyttää maamme arvokkaimmat rannat rakentamattomana, nykytilassaan arvokkaina luonnonalueina. Ohjelmaan kuuluvat Evon järvialue, josta vain pieni osa on Asikkalan puolella. Järvialueen järvistä kokonaan tai osittain Asikkalan puolella ovat Tervajärvi, Tavilammi, Yliset Rajajärvet, Alempi Raajajärvi ja Alinen Kaakkolammi. Toinen rantojensuojeluohjelmaan kuuluva alue Asikkalassa on Ykskoivun saaren eteläosa Hinttolanselällä Päijänteellä. Ykskoivu kuuluu myös Etelä-Päijänteen kansallispuistoon.

Tavoitteena on ekologisesti herkkien ranta-alueiden suojeleminen raskaasti kuormittavilta toiminnoilta sekä luonnon monimuotoisuuden ja koskemattoman luonnon säilymisen turvaaminen myös ranta-alueille sekä suojavyöhykkeiden muodostaminen.

Arvokkaat pienvedet

Suomen viileän ilmaston ja pienpiirteisesti vaihtelevan typografian seurauksena maassamme on runsaasti pienvesiä. Pienvesiä ovat muun muassa purot, pienet järvet ja lammet ja lähteet. Suuren määränsä ja pienen kokonsa vuoksi pienvesiä ei juuri ole huomioitu luonnonsuojelun suunnittelussa, eikä niillä ole lain suojaa. Luonnontilaisten pienvesien häviäminen on tapahtunut huomaamatta. Asikkalan alueelta on löytynyt kuusi arvokasta pienvesikohdetta.

Karina

Karina on maakunnallisesti arvokas pienvesi Urajärvellä. Karina on maisemallisesti merkittävä ja luonnontilaisena hyvin säilynyt pikkujärvi, jonka vesialueen pinta-ala on noin 20 hehtaaria. Alueella on kallion paljastumia ja jyrkkiä kallioseinämiä sekä hieno sekametsäalue.

Paskurinlammi

Paskurinlammi on maisemallisesti arvokas ja luonnontilaisena hyvin säilynyt alue, jonka kasvillisuus on monipuolista.

Huukinlammen laskupuro

Huukinlammen laskupuron hitaasti virtaavilla osuuksilla kasvavat muun muassa ulpukka, purovita ja vehka. Koskiosuuden kivillä kasvavat esimerkiksi kinnassammal ja uhanalainen puropussisammal.

Suonsilmänlammi

Suonsilmänlammi on puolen hehtaarin suuruinen, ruskeavetinen suolampi, joka on säilynyt kohtalaisen luonnontilaisena.

Karaslammi

Karaslammin alue sijaitsee kahden hehtaarin suuruisen luonnontilaisen avosuon keskellä.

Hartola

Hartola on melko syvä ja karu lampi, jonka rannat ovat jyrkät. Alue on säilynyt kohtalaisen luonnontilaisena.

Kivilajeista esiintyy eniten kiillegneissiä

Asikkala kuuluu Suomen kallioperän suurvyöhykkeistä Etelä- ja Länsi-Suomen liuskevyöhykkeeseen. Asikkala on maaperältään kallioiden, moreenikenttien ja soiden muodostama tilkkutäkki. Maaperän aines on harjujen ja muiden jäätikköjokimuodostumien sekä niiden reunalla olevien rantakerrostumien kohdalla lajittunutta hiekkaa ja soraa. Vesijärven ja Päijänteen rannoilla on savikoita, jotka ovat osittain siltin peittämiä, kuten ovat myös alueet Kurhilassa ja Viitailassa sekä osa Urajärvestä.

Kivilajeista esiintyy eniten kiillegneissiä, josta esimerkiksi Pulkkilanharju on muodostunut. Vajaa kolmannes kallioperän pinta-alasta on graniittia ja rapakivigraniittia.

Asikkalan alueelta on löytynyt pieniä malmiesiintymiä sekä kupari-, sinkki- ja uraaniaiheita. Asikkalasta  on louhittu joskus myös vähäisessä määrin rakennuskiviä.

Geologiset muodostumat

Asikkala on Päijät-Hämeen runsasharjuisimpia kuntia. Erilaiset harjumuodostumat ovat maisemalle voimakkaasti leimaa-antavia. Harjut ovat arvokkaita geologisina muodostumina, osana alkuperäistä luontoa, ja ne luovat monipuoliset puitteet virkistyskäyttöön. Asikkalan harjualueet ovat myös vedenhankinnalle merkittäviä pohjavesialueita. Lisäksi harjut ovat raaka-ainevarastoja, joista on saatu kivennäismaalajeja, soraa ja hiekkaa. Vanhat sorakuopat ovat kuitenkin maisemallinen ongelma.

Arvokkaat reunamuodostumat

Jääkauden väistyessä jäätikköjoet kuljettivat ja kasasivat ainesta, jolloin perääntyvän jäätikön reunan eteen syntyi suistoja, eli deltoja. Salpausselät ovat useiden rinnakkaisten deltojen muodostamia reunamuodostumia. Reunamuodostumiin liittyy usein suppia, jotka ovat syntyneet, kun jäätiköstä on irronneen ja sulaneen jäälohkareen paikalle on jäänyt kuoppa. Asiakkalassa arvokkaita reunamuodostumia ovat Hyrtiälänkangas, Urajärvi, Vesivehmaankangas, Mikkolankangas, Hympylänmäki ja Aurinkovuori.

Arvokkaat pitkittäisharjut

Jääkausien aikana syntyneet harjut ovat muodostuneet, kun jäätikköjoet kuljettivat sulamisvesiä jäätikön sisällä kohti sen reunoja. Harjut syntyivät sulamisvesien mukana kulkeutuneen maa-aineksen kasautuessa jäätikköjoen pohjalle ja jäätikön reunalle. Näin ne ovat muodostuneet jäätikön vetäytymissuunnan mukaisiksi. Kapeat ja jyrkkärinteiset harjut ovat muotoutuneet kapeisiin railoihin tai jäätikön sisässä kulkeviin tunneleihin. Leveät ja loivarinteiset harjut ovat puolestaan kehittyneet jäätikön reunaosien avoimiin railoihin tai jäätikkölahtiin. Virtaava vesi on pyöristänyt kuljettamaansa maa-ainesta ja kuljettanut erikokoisia aineksia eri nopeudella, jonka seurauksena harjujen maa-aines on lajittunut erilaisiksi maa-aineskerroksiksi.

Asikkalan arvokkaisiin pitkittäisharjuihin kuuluvat Pulkkilanharju, Pitkänsupanharju ja Ykskoivu, minkä lisäksi Asikkalassa sijaitsee runsaasti myös muita pienempiä harjumuodostumia, kuten Rastasmäen ja Härkämäen alueet Iso-Äiniöllä, Rantaharju ja Laattaanharju Asikkalan kirkonkylän ja Pulkkilanharjun välillä, Särkisyrjä, Puruvuori, Linnomäki, Sammalsuppa, Metsola-Silvuinsuo, Kelkutteen harju, Kukkuramäki, Kuurnamäki-Kiikarmäki, Pätiälänharju, Katinkalmanharju, Kotasaari-Kaitasaari, Lavaharju, Korkeamäki, Kalkkinen-Suonpää sekä Sarvanharju.

Arvokkaat kallioalueet

Asikkalan arvokkaisiin kallioalueisiin kuuluvat Pulkkilanharjun pohjoispuolinen Tupsuvuori joka ulottuu aina Sysmän kunnan puolelle sekä Porttikallio ja Muurlahdenkallio, jotka muodostavat valtakunnallisestikin erittäin arvokkaan ja kallioalueen. Asikkalassa sijaitsevia muita arvokkaita kallioalueita ovat muun muassa Holminvuori, Nikkilänkalliot, Hirvikallio, Lintupohja ja Pirttikärki.

Asikkalan monipuolinen luonnonympäristö

Asikkalan monipuolinen luonnonympäristö on tarjonnut kasvupaikkoja ja otolliset olosuhteet rikkaalle eliöstölle, joka näkyy niin kasvillisuuden kuin lukuisien harvinaisten ja jopa uhanalaisten eläintenkin havainnoissa. Lisäksi Asikkalan sijainti korostaa kunnan merkitystä kalastuksen näkökulmasta.

Kasvillisuus

Asikkala on kasvistoltaan runsasta ja monipuolista aluetta. Kunta tunnetaan myös kasviharvinaisuuksista, joista esimerkiksi alppivuokkoa (Anemone trifolia) on löydetty Pohjoismaista lähinnä vain Asikkalasta. Lajin kasvupaikkoja ovat esimerkiksi Aurinkovuori, Syrjänsupat ja Salonsaari. Alppivuokosta esiintyy myös harvinaista vaaleanpunaista värimuotoa. Asikkalan harvinaisista kasvilajeista monet ovat valtakunnallisesti uhanalaisia.

Erittäin uhanalaiset

Asikkalassa kasvavia erittäin uhanalaisia kasveja ovat idänverijuuri (Agrimonia pilosa), Idänkurho (Carlinabiebersteinii), ketokatkero, (Gentianellacampestris), notkeanäkinruoho (Najasflexilis), hentonäkinruoho (Najastenuissima) ja peltorusojuuri (Lithospermumarvense). Lisäksi Asikkalassa ovat kasvaneet erittäin uhanalaiset ahosilmäruoho (Euphrasiarostkoviana subsp. fennica) ja isovesirikko (Elatinealsinastrum), joiden on kuitenkin katsottu hävinneiksi alueelta.

Vaarantuneet

Asikkalassa kasvavia vaarantuneita kasvilajeja ovat kangasvuokko (Pulsatillavernalis), hirvenkello (Campanulacervicaria), keltamatara (Galiumverum), ahokirkiruoho (Gymnadeniaconopsea var. conopsea), alppivuokko (Anemonetrifolia) ja etelänhoikkaängelmä (Thalictrumsimplex). Asikkalassa on aikaisemmin kasvanut myös röyhysara (Carexappropinquata), mutta se on todennäköisesti hävinnyt Asikkalasta.

Silmälläpidettävät kasvilajit

Asikkalassa kasvavia silmälläpidettäviä putkilokasvilajeja ovat ahonoidanlukko Botrychiummultifidum), vankkasara (Carexriparia), hajuheinä (Cinnalatifolia), ketoneilikka (Dianthusdeltoides), tuoksumatara (Galiumodoratum), otalehtivita (Potamogetonfriesii), kelta-apila (Trifoliumaureum), musta-apila (Trifoliumspadiceum) ja koirankieli (Gynoglossumofficinale).

Muita harvinaisia kasvilajeja

Muita harvinaisia Asikkalassa kasvavia kasvilajeja ovat muun muassa hakarasara (Carex cpicata), hentokiurunkannus (Corydalis intermedia), jänönsalaatti (Mycelis muralis), kyläkurjenpolvi (Geranium pratense), maarianverijuuri (Argrimonia pilosa), mustalinnunherne (Lathyrus niger), myyränporras (Diplazium sibiricum), valkolehdokki (Platanthera bifolia) ja villanukula (Leonurus cardiaca subsp. villosus).

Uhanalaiset sammalet ja jäkälät

Asikkalassa kasvaa kolme valtakunnallisesti uhanalaista jäkälälajia. Erittäin uhanalaisiksi on luokiteltu reikäkarve (Menegazziaterebrata) ja röyhelökarve (Cetreliaolivetorum) ja vaarantuneeksi sinikesijäkälä (Leptogiumcyanescens). Lisäksi kunnan alueella kasvaa ainakin viisi alueellisesti uhanalaista sammallajia: haprakarvesammal (Frullania fragilifolia), isokarvesammal (Frullania tamarisci) lehtohavusammal (Thuidium tamariscinum) limisiimasammal (Myurella julacea) poimusammal (Rhytidium rugosum) ja poimulehväsammal (Plagiomnium undulatum).

Eläimet

Asikkalan ainutlaatuisessa luonnonympäristössä on tavattu monipuolisesti erilaisia eläimiä selkärangattomista lintuihin ja nisäkkäisiin, joiden esiintyminen muualla Suomessa on erittäin harvinaista. Kunnasta on tavattu niin vaarantuneita kuin uhanalaisiakin lajeja.

Linnut ja nisäkkäät

Asikkalassa on tavattu ainakin viisi uhanalaista tai silmälläpidettävää nisäkäslajia. Nämä lajit ovat erittäin uhanalainen susi (Canis lupus), vaarantuneet liito-orava (Pteromys volans), ilves (Felis lynx) ja karhu (Ursus arctos) sekä silmälläpidettäväksi luokiteltu saukko (Lutra lutra).

Asikkala on pesimälinnustoltaan monipuolista aluetta. Myös muuttavia lintuja tavataan hyvin, sillä kunnan yli kulkee arktisten lintujen muuttoreittejä. Asikkalan alueella on havaittu lähes 260 lintulajia. Uhanalaisia ja harvinaisia lajeja alueella pesii yli 30. Muun muassa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi määritelty, maamme uhanalaisimpiin lintuihin kuuluva Päijät-Hämeen maakuntalintu valkoselkätikka (Dentrocopos leucotos) elää Asikkalassa.

Kun 1950-luvulla valkoselkätikkoja arvioitiin pesivän Suomessa 1000 paria, vuonna 2011 arvioitiin kannan olevan vain noin 150 paria. Valkoselkätikka suosii vanhoja lehtipuuvaltaisia metsiä, joita on viime vuosikymmeninä hakattu rajusti. Laji käyttää ravintonaan pääasiassa lahoavassa puussa eläviä hyönteisiä ja niiden toukkia. Sen elinympäristöiksi on Asikkalassa perustettu suojelualueita.

Muita Asikkalassa tavattuja, ja ainakin jossain vaiheessa kunnan alueella pesineitä, vaarantuneiksi luokiteltuja lintulajeja ovat muun muassa pikkutikka (Dentrocopos minor) käenpiika (Jynxtorquilla) tiltaltti (Phylloscopuscollybita) peltosirkku (Emberiza hortulana) selkälokki (Larusfuscus) naurulokki (Larus ridibundus) rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) ja liejukana (Gallinula chloropus). Lisäksi Asikkalassa pesii monia uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettäväksi määriteltyjä lintuja, kuten kaulushaikara (Botaurus stellaris) ja sääksi (Pandionhaliaetus).

Hyönteiset

Asikkalan Aurinkovuorella on ainakin aikaisemmin esiintynyt äärimmäisen uhanalainen perhoslaji, muurahaissinisiipi (Maculinea arion). Muurahaissinisiipi lentelee kesä-heinäkuussa aurinkoisilla rinteillä ja etenkin harjuilla. Toukka syö ensiksi ajuruohoa, mutta elää myöhemmin kiekkosarviviholaisen, eli Myrmica sabuleti -muurahaisen pesässä talvehtien ja syöden sen toukkia. Lajin uhanalaisuuteen ovat vaikuttaneet laidunnuksen väheneminen ja loppuminen, metsäniittyjen umpeenkasvu ja metsien hakkuut. Viimeisin havainto muurahaissinisiivestä Aurinkovuorella on vuodelta 1997.

Alueella on tavattu myös pikkusinisiipi (Cupido minimus), joka luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi, sekä vaarantuneeksi lajiksi luokiteltu lehmuspikkumittari (Eupithecia agenaria). Muita tavattuja lajeja ovat mm. kosteissa lehdoissa ja niityillä elävä aurinkoyökkönen (Panemeria tenebrata), joka on silmälläpidettävä perhoslaji sekä liekosepikkä (Xylophilus sorticalis), joka on ikimetsissä elävä äärimmäisen uhanalainen kovakuoriainen.

Kalat ja kalastus

Asikkala sijaitsee suurien järvien äärellä, joiden kalalajisto on monipuolinen, muun muassa Päijänteellä elää runsaat 30 eri kalalajia. Vesijärvi on särkikalavaltainen järvi, josta on hoitokalastettu viime vuosikymmenten aikana suuria määriä särkikalaa ja istutettu tilalle petokaloja, minkä vuoksi järven arvo virkistyskalastusalueena on lisääntynyt. Vesijärveen on istutettu muun muassa ankeriaita ja kuhia. Taimenen kutualueista Kalkkistenkoski on koko Päijät-Hämeen parhaita paikkoja.

Kalastus on merkittävä urheilu- ja virkistysmuoto. Ammattikalastajia on Asikkalan vesillä pari, ja lisäksi on runsaasti aktiivisia kotitarvekalastajia. Ammattikalastajien tärkein saaliskala on muikku, virkistyskalastajien haluttua saalista ovat järvitaimen ja -lohi.