Kintterö

Kintterönsuon suojelualue koostuu mänty- ja kuusivaltaisesta kangasmetsästä sekä rinteiden harjulehdoista. Suurimman suon Kintterönsuon lisäksi alueella on muutama pieni, suppien pohjalle syntynyt suo. Aivan suojelualueen eteläpäässä on pieni Kintterönlammi niminen nevareunainen suolampi.

Suojelualueella esiintyy edustavia vanhoja kuusikoita, jotka sijoittuvat Kintterönlammin etelä- ja pohjoispuolelle sekä suojelualueen koillisosaan. Alueella on havaittavissa myös ihmistoiminnan jäljet – Kintterönsuo on ojitettu 1900-luvun puolivälissä ja suojelualueesta noin 40 % alueesta on näkyvissä tehokkaan metsätalouden toimet.

Kintterösuon alue on laajalti virkistyskäytössä ja kohteella risteilee paljon polkuja ja vanhoja metsäautotien pohjia. Suojelualueen pohjoisrajan tuntumasta Hollolan puolelta löytyy hieno vanhan metsän suojelualue Kintterön aarnimetsä. 

Kintterönsuon suojelualue perustettiin vuonna 2018 ja sen pinta-ala on noin 74 hehtaaria.

Kintterön luonnonsuojelualueen kasvillisuus koostuu pääasiassa tavaomaisen kangasmetsien ja niukkaravinteisten soiden kasvilajeista. Lajiston parhaimmisto löytyy alueen puronvarsista ja harjurinteistä. Näitä ovat kevätlinnunherne, lehtopalsami, lehtotähtimö, häränsilmä, valkolehdokki ja silmälläpidettävä (NT) ketoneilikka. Muita mainitsemisen arvoisia lajeja ovat korpisorsimo ja metsälehmus. Mielenkiintoisin lajeista on alueen keskiosan herjumetsissä kasvava mustalinnunherne.

Linnustollisesti arvokkaimpia ovat alueen vanhan metsän kuviot, joissa voi tavata mm. töyhtötiaisen ja hömötiaisen, jotka ovat molemmat uhanalaisia lintulajeja. Muita huomionarvoisia lajeja ovat direktiivilajeihin kuuluva pyy, sirittäjä, puukiipijä, tiltaltti, mustapääkerttu ja idänuunilintu. Myös palokärjeston tehty havaintoja ja varpushaukka on pesinyt alueella.

Uhanalainen (VU) liito-orava on tavattu Kintterönlammin ympäristön vanhoissa kuusimetsissä. Kintterönlammessa on ollut ainakin vileä 1900-lopulla ruutanoita, jotka ovat todennäköisesti sinne tuotuja.