Lehmusreitti

Keskustan puistopolku, Lehmusreitti, kiertää koko ajan noin kahden kilometrin etäisyydellä Lahden kauppatorilta.

Info

11 km polun pituus

Paikoin reittiä voi kulkea polkupyörällä

Keskustan puistopolku koostuu kahdeksasta kohteesta

Keskustan puistopolku, Lehmusreitti, kiertää koko ajan noin kahden kilometrin etäisyydellä Lahden kauppatorilta.

Pääasiassa polku kulkee erilaisissa metsissä: mäntykankailla, kuusikoissa, puistoissa ja rehevissä lehdoissa. Se nousee järvenrannasta harjujen laelle ja kallioiden näköalapaikoille. Metsien lisäksi reitti tarjoaa kulttuuriympäristöjä, niittymäisiä ja soistuneita alueita, jääkauden muistomerkkejä ja paljon muuta. Katuosuudet luontokohteiden välillä jäävät lyhyiksi. Polun kokonaispituus on noin 11 km ja se on merkitty puihin tai tolppiin vihrein lehmuksenlehtimerkein. Paikoin reittiä voi seurailla myös polkupyörällä. Polun varrelle osuvista kulttuurikohteista ja muista Lahteen liittyvistä asioista tietoja saa esimerkiksi Lahden seudun matkailuneuvonnasta, Lahti Regionista.

Keskustan puistopolku koostuu kahdeksasta kohteesta:

Vesijärvi, Teivaanmäki ja Häränsilmä, Radiomäki, Kaupungintalo ja Lotilanharju, Metelinmäki ja Mustankallionmäki, Vesteråsinpuisto, Niemenkalliot sekä Kariniemi.

Lehmusreitistä on saatavilla esite suomeksi ja englanniksi. Esitettä jakaa Lahden Seudun Ympäristöpalvelut. Voit myös kartalla varustetun esitteen matkaasi tästä.

Vesijärvi

Lahden suurin järvi, Vesijärvi on pinta-alaltaan 109 km2 ja pituudeltaan 25 kilometriä. Järven keskisyvyys on kuusi metriä, suurimman syvyyden ollessa peräti 42 metriä. Vesijärven valuma-alueen koko on 515 km2, josta metsien osuus on 60 ja peltojen 23 prosenttia. Rantaviivaa Vesijärvellä on 181 kilometriä, josta 45 prosenttia on metsätalouden, 33 prosenttia loma-asutuksen ja 12,5 prosenttia muun asutuksen sekä 9,5 prosenttia maatalouden käytössä. Rantakiinteistöjä on yli 1300, joista yli 1200 loma-asumuksia. Valuma-alueella asukkaita on noin 150 000. Vesijärven noin 50 saarella rantaviivaa on yhteensä 31 kilometriä ja saarten yhteenlaskettu pinta-ala on noin 4,5 m2.

Järvi-Suomen portti

Vesijärveä voidaan pitää Järvi-Suomen porttina, sillä siltä on yhteydet Päijänteelle, Jyväskylään ja 300 kilometrin päähän Keiteleelle saakka. Nykyisellään Vesijärven pinta on noin 81 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuosien saatossa järven pintaa on laskettu yhteensä 3,5 metriä. Esimerkiksi vuosina 1870-71 pintaa laskettiin, kun Asikkalaan rakennettiin Päijänteelle johtava Vääksyn kanava. Ennen vedenpinnan korkeuden säännöstelyä Vesijärvi ulottui Pikku-Vesijärveltä aina ohi Lahden vanhan linja-autoaseman.
Vesijärvi on kansallisesti tunnettu biologisen kunnostuksen kohteena. Rehevöitynyt ja aiempien vuosikymmenten jätevesistä pilaantunut järvi saatiin elvytettyä 1980-luvun lopulla alkaneiden ja 2000-luvulle jatkuneiden Vesijärvi-projektien mittavien hoitotoimenpiteiden avulla. Järven hoito jatkuu edelleen muun muassa särkikaloja pyytämällä.

Kasvisto kuuluu Suomen järvien rikkaimpiin, samoin järven pesimä- ja muuttoaikainen linnusto on maankuulu. Vesijärvellä sijaitsee myös historiallisista huviloistaan tuttu Enonsaari, josta Metsähallitus on suojellut 4,2 hehtaaria luonnonhoitometsänä.

Kulttuurihistoriaa

Lahden matkustajasatama siirrettiin kesällä 1996 Jalkarannantien tuntumasta kohti Ankkurin kaupunginosaa, Kariniemen juurelle. Tällä paikalla sijaitsi aikanaan Vesijärven vanha satama, joka oli 1900-luvun alussa eräs Suomen vilkkaimmista sisävesisatamista. Maantiet eivät tuolloin kestäneet raskaita tavarakuormia, jotka rahdattiinkin vesitse Vääksyn kanavan kautta Lahteen. Lahden satamasta tavara jatkoi juniin lastattuna muualle Suomeen.

Menneiden aikojen junaliikenteestä muistuttaa Vesijärven ja Pikku-Vesijärven erottava vanha ratapenkere, joka on suojeltu muinaismuistoalueena. Penkereellä kulkenut sivuraide valmistui samanaikaisesti Riihimäki-Lahti-radan kanssa vuonna 1869. Kahvila ja muut matkailupalvelut sijaitsevat vanhassa asemarakennuksessa tämän viereisessä uudessa makasiinirakennuksessa. Satamassa on lisäksi laivaravintoloita. Vesijärven asemanseutu, satama ja vuonna 2000 valmistunut Sibeliustalo ovat suosittuja matkailunähtävyyksiä ja kulttuurikohteita.

Vesijärven sataman aallonmurtajan ovat viime vuosina kansoittaneet sadat lokit, jotka muodostavat yhden Suomen suurimmista naurulokkiyhdyskunnista. Lokit välttävät parveilua rannan puolella ihmisten oleskelupaikoissa. Lintujen ruokkiminen on kielletty, jotteivät ne tottuisi liiaksi ihmisiin.
Pikku-Vesijärven puistoon on istutettu 30 eri puulajia, kuten siperianpihta, okakuusi ja punasaarni.

Kulkuyhteydet

Matkustajasatamaan ja Pikku-Vesijärvelle on helppo kävellä tai pyöräillä kaupungin keskustasta. Myös linja-autoilla pääsee sekä Pikku-Veskun että sataman tuntumaan. Matkustajasataman tuntumaan pääsee kätevimmin Vesijärvenkadun ja Ankkurikadun kautta kulkevalla linja-autolla numero 17. Sekä Pikku-Vesijärvellä Jalkarannantien varressa että Matkustajasatamassa on myös pysäköintialue. Vesijärvellä on kesäisin mahdollista myös risteillä useilla sisävesilaivoilla, jotka lähtevät ja palaavat Lahden matkustajasatamaan.

Teivaanmäen luontopolku ja Häränsilmä

Teivaanmäen noin kilometrin mittaisen luontopolun rastit kertovat Salpausselästä, sen geologisesta historiasta ja metsistä. Luontopolun ensimmäisenä rastina toimii Häränsilmän luonnonsuojelualueen opastaulu.

Polun varrella voi havaita erinomaisesti jääkauden aikaansaamat supat, jollainen on myös osittain soistunut Häränsilmän lampi. Urheilukeskuksen monttukin koostuu osittain supista.

Supat tuovat vaihtelua muuten tasaiseen maastoon, jota erityisesti hiihtäjät suosivat. Teivaanmäellä on ollut Suomen ensimmäinen valaistu hiihtoreitti, jota aikalaiset alkoivat kutsua nimellä Lemmenlatu.

Luontopolun viimeisellä rastilla Lahden Suurhallin viereisellä mäellä voi nähdä kansalaissodan aikaisten juoksuhautojen ja muiden linnoitusrakennelmien jäänteitä.

Radiomäki

Radiomäen luonto on kiehtova. Mäellä kasvavat harjukasvit kuten kangasajuruoho ja kanervisara sekä Lahden nimikkokasvi, häränsilmä.

Alun perin luonnostaan hyvin jyrkkää Salpausselän etelärinnettä on jouduttu muotoilemaan ja maata sitomaan kasvien juuriston avulla.

Radiomäen teknisenä ja historiallisena vierailukohteena palvelee vastikään uudistettu Radio- ja TV-museo. Viime vuosina tulipalossa osin tuhoutunut Radiomäen urheilukenttä on Lahden vanhin ja se rakennettiin tälle tuuliselle paikalle mm. pesäpallon isänä ja Salpausselän hiihtojen ideoijana kunnostautuneen Tahko Pihkalan ehdotuksesta.

Radiomäellä, museoalueen pohjoislaidalla kohoaa myös vanha kivinen näkötorni, jota käytetään muuttolintujen tarkkailuun. Radiomäellä sijaitseva yli 100-vuotias hautausmaa on Lahden vanhin.

Kaupungintalo ja Lotilanharju

Arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema punatiilinen kaupungintalo rakennettiin vuonna 1912. Talon valmistuttua sen pääsisäänkäynnin edustalle tahdottiin näyttävyyttä ja edustavuutta, joten siihen rakennettiin puisto. Puiston komeat puistolehmusrivistöt ovat peräisin Lahden omasta kaupunginpuutarhasta. Tänä päivänä siellä kasvaa myös amerikanjalopähkinä, metsätammi ja vuorijalava. Koristepensaina puistossa kasvavat japaninmarjakuuset, puistoalppiruusut sekä kiiltotuhkapensaat. Keväisin puiston istutusaltaissa loistavat värikkäät tulppaanit.

Kaupungintalolta itään, Vesijärvenkadun ja Lotilanharjun väliin jää Loviisan pässin puistomainen käytävä, jossa kulki vielä 1950-luvulla rautatie Vesijärven rantaan.

Reitin varrella edelleen idässä sijaitseva Ursankenttä on saanut nimensä paikalla olleen ja sittemmin puretun tähtitornin mukaan. Nykyinen tähtitorni sijaitsee Pirttiharjun kaupunginosassa, keskustasta länteen.
Lotilanharjuksi nimetty mäki on Salpausselkää kapeimmillaan. Lakitasanteen reunalla on muinaista rantakivikkoa, joka syntyi Joldianmeren tasoon, 135 metriä nykyisen Itämeren yläpuolelle.
Helpot ulkoilupolut kulkevat miellyttävässä maastossa näköalojen auetessa eteläiseen Lahteen. Rinne jatkuu Iso-Paavolankadun yli itään. Tänne jääkausi on rakentanut siirtolohkareista ”pöytäryhmiä”.

Metelinmäki ja Mustankallionmäki

Paukkuvista kallioistaan tunnetulla Metelinmäellä ovat vanhojen tarinoiden mukaan asuneet Metelinkansa, hiidet ja muut. Mustankallion hautausmaan ja kadun välissä voi nähdä silokalliopaljastumat, joiden luode-kaakkosuuntaiset uurteet kertovat mannerjään kulkusuunnasta. Kallion paljastuminen osoittaa, etteivät nämä rinteet ja mäet kuulu enää Salpausselän harjuun. Irtainta ainesta on kasautunut peruskallion päälle juuri ja juuri riittävästi hautausmaan tarpeisiin.

Tummasta kivilajistaan nimensä saaneella Mustankallionmäellä kasvavat kuivien paikkojen kasvilajit, kuten iso- ja keltamaksaruohot sekä keto-orvokki. 1750-luvulla mäestä piti tulla osa Ruotsin valtakunnan itäistä linnoitusta yhdessä Suomenlinnan ja Svartholman kanssa, mutta kuitenkin vain pienet louhokset saatiin alkuun.

Korkeimmillaan mäki on 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Juustilankadun kerrostalojen takana kallio on lohkareista, ja lohkareiden välissä mahtuu myös kulkemaan. Perimätiedon mukaan tästä Pirunluolaksi kutsutusta onkalosta on yhteys Vesijärvelle asti. Tarinoiden mukaan rakoseen on joku aikanaan juuttunut ja jäänytkin.

Vesteråsinpuisto

Vesterås on saanut nimensä Lahden ruotsalaisen ystävyyskaupungin, Västeråsin mukaan. Alueelle on rakennettu vuosina 1941-1942 ruotsalaisia tyyppitaloja, jotka Ruotsin valtio lahjoitti sota-aikaisena avustuksena ja alue kuuluukin kaupungin kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin. Vesteråsin metsäistä ulkoilualuetta laiduntavat kesäisin kymmenet lampaat.

Alun perin eläimet tuotiin alueelle kilpailemaan samasta kasviravinnosta lehtokotiloiden kanssa, jotka runsastuivat riesaksi asti leviten läheisiin puutarhoihin. Nyt lampaat ovat vakituisia kesäasukkaita pitäen puiston aluskasvillisuuden kurissa, tuoden maisemaan muistoja entisajan hakamaista.

Niemenkalliot

Niemenkallioilla vuorottelevat kalliot ja lehtometsä. Jyrkiltä kallioilta avautuu paikoin näköaloja Vesijärvelle, ja rehevän lehdon puustoon kuuluvat mm. metsälehmukset, vaahterat, haavat, kuusamat ja paatsamat.
Myös muu lehtokasvien valikoima on runsas. Kesäisillä kallioilla kukoistavat kuivien paikkojen kasvit kuten keto-orvokki, mäkitervakko ja kissankäpälä.

Niemenkadun varrella voi havaita myös vanhoja pihapiirejä kulttuurikasveineen. Linnusto alueella on niin ikään monipuolinen. Kaarlokadun kerrostalojen välissä lepää valtava siirtolohkare. Niemenkalliot on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla arvokkaana metsätyyppinä.

Kariniemenpuisto

Kariniemi on lehtomäki Vesijärven tuntumassa. Linnuston tarkkailuun se on yksi Lahden parhaista kohteista, sillä lehto- ja sekametsien lajisto on runsas. Kariniemessä kuuluvat esimerkiksi kerttunen sekä kultarinta. Noin 15-lajinen puusto on kookasta. Monilajinen pensaskerros rehottaa paikoin läpitunkemattomana. Keväisin sinivuokot muodostavat puolestaan kenttäkerrokseen mattoja. Kuivien paikkojen ketokasvillisuutta voi tarkastella etelärinteellä.

Kariniemen mäki on ollut aikanaan Vesijärven sataman teollisuustyöläisten suosimaa asuinaluetta, mistä muistona ovat edelleen mäeltä tavattavat vanhojen puutarhojen kulttuurilajit, kuten siperianhernepensas, idänkanukka, vuorikaunokki ja idänsinililja.

Kariniemi on myös kulttuurisesti mielenkiintoinen kohde, sillä mäen päällä on edesmenneen lahtelaisen kuvanveistäjä Olavi Lanun jättimäisiä veistoksia. Taiteilijan toivomuksesta patsaiden annetaan sammaloitua hiljalleen yhä enemmän luontoon sopeutuen. Lehtoihin olennaisesti kuuluvat lahopuut säilytetään teosten ympärillä.

Lahti Aquan jätevedenpuhdistuslaitos on herättänyt laajalti huomiota sijoituspaikkansa vuoksi. 1975 valmistunut laitos on nimittäin louhittu kallioluolastoon Kariniemen alle.