Luhdanjoki

Luhdanjoki on osa Porvoonjoen pääuomaa, joka virtaa runsaan kymmenen kilometrin matkan Hollolan Nostavan ja Orimattilan Luhtikylän välillä laajojen tasaisten rantaniittyjen läpi.

Info

Lintutorni

Pysäköintipaikka entisen Ali-Sipilän tilan kohdalla

Linja-autolla pääsee noin 2-3 kilometrin päähän

Luhdanjoki on osa Porvoonjoen pääuomaa

Luhdanjoki on osa Porvoonjoen pääuomaa, joka virtaa runsaan kymmenen kilometrin matkan Hollolan Nostavan ja Orimattilan Luhtikylän välillä laajojen tasaisten rantaniittyjen läpi. Luhdanjoen luonnonsuojelualue sijaitsee tämän yhtenäisen niittyjakson pohjoispäässä Lahden ja Hollolan rajalla.

Luhdanjoen laakso on osa kallioperän murroslinjaa, joka suuntautuu etelärannikon Kirkkonummelta koilliseen. Murroslinja on perustana laakson maisemallisille erityispiirteille, joihin kuuluvat laajat tulvatasanteet, niitä reunustavat kuusi- ja sekametsät sekä paikoin jyrkät kalliot. Komolankallion-Patiokallion vuorimainen alue hallitsee luonnonsuojelualueen pohjoispuolista maisemaa. Vuoden 1996 valtakunnallisessa kallioalueinventoinnissa alue merkittiin arvokkaaksi kohteeksi.

Luhdanjoen joenvarsiniittyjen ilmeen luovat pajuttuneet alat, sarojen ja muiden heinäkasvien sekä eräiden ruohovartisten valtalajien hallitsemat avoimet kosteat niityt ja laidunnetut maat. Suuri osa niityistä pajuttuisi umpeen ilman laiduntavaa karjaa. Vuonna 2002 aloitettu suojelualueen perinnebiotoopin hoito on muuttanut kasvillisuutta hoitoaloilla raivausten ja laidunnuksen seurauksena. Hoidon yhtenä tavoitteena on monipuolistaa joenvarsiniittyjen kasviston ja eläimistön elinympäristövalikoimaa.

Kulkuyhteydet

Luhdanjoelle on hyvät tieyhteydet Lahden kaupungista pyörällä, jalan ja autolla. Kaupungista tuleva voi käyttää Helsingintietä, josta noin kilometri Jokimaan risteyksen jälkeen (Helsingintien ja Ala-Okeroistentien risteys) kääntyy Lintulantie oikealle. Runsaan kilometrin jälkeen kääntyy Luhtijoentie, jota pitkin pääsee lintutornille. Okeroisten suunnasta paikan löytää kääntymällä Ala-Okeroistentieltä Nostavantielle, jonka alkupäästä Lintulantie erkanee.

Myös linja-autolla pääsee noin 2-3 kilometrin päähän Luhdanjoesta, Lintulantien tuntumaan joko Okeroisten tai Jokimaan suunnasta. Autoille on merkitty pysäköintipaikka entisen Ali-Sipilän tilan kohdalla.

Kasvit

Suojelualueen kasvistosta tehtiin vuonna 1996 selvitys. Sen mukaan laiduntamattomissa märissä osissa sarat ovat valtalajeja. Hiukan kuivemmilla niityillä kasvaa kastikoita, mutta huomiota herättävin niityn ruohovartisista kasveista on mesiangervo kukinta-aikana heinäkuussa. Suojelualueen niittyosien pohjoinen reunus on kasvistoltaan monilajisempi verrattuna muuhun niittyyn. Vuonna 2003 aloitettu perinnemaiseman hoitoon kuuluva laidunnus on vaikuttanut voimakkaasti laidunnusosan ruohovartiseen kasvillisuuteen, mutta tarkkoja tietoja muutoksista ei toistaiseksi ole. Alueelta on kuitenkin löytynyt uhanalaisuustarkastelussa silmälläpidettäviin luokiteltu ojakaali, jota ei tiettävästi ole aiempina vuosina tavattu Luhdanjoella.

Suojelualueen joenvarsikasveja ovat mm. järvikorte, pikkulimaska, ratamosarpio, vesirutto, uistinvita, ahvenvita. Rantavyöhykkeellä kasvavat rantakukka ja erilaiset sarat (mm. viiltosara, luhtasara), niityllä puolestaan niittyleinikki, pajut (mustuvapaju, halava, kiiltopaju), ranta-alpi, mesiangervo, kurjenjalka, ojakaali, suoputki, rantamatara, lehtovirmajuuri, peltopähkämö, rantatädyke, kurjenmiekka, mätässara, nurmilauha, kastikat (korpikastikka, viitakastikka) ja ruokohelpi. Tulvatasanteen reunaa koristavat kullero, käenkukka, karhunputki, ahomatara, harakankello, nurminata, niittynurmikka, timotei ja nurmipuntarpää.

Eläimet

Luhdanjoki ja varsinkin sen tulvalaakso ovat tunnettuja etenkin linnustostaan, ja alue onkin yksi lintuharrastajien suosikkokohteista, mutta Luhdanjoella viihtyy muutoinkin monipuolinen eläinlajisto.

Hyönteiset

Luhdanjoen hyönteislajisto tunnetaan huonosti. Alueella esiintyy monia hyönteisiä massoittain, kesäöinä hyttysiä voi olla kiusallisen paljon. Jokivarsi ja kosteat niityt ovat korentojen suosiossa. Esimerkiksi immenkorento lepattelee rantamilla yleisesti, samoin tytönkorennot.

Kalat

Hauki, ahven, särki ja made kuuluvat Luhdanjoen peruskaloihin. Aiemmin on joella tavattu viljelylammikoista karanneita kirjolohia.

Sammakkoeläimet

Luhdanjoella viihtyy runsas sammakkokanta. Keväällä kutuaikana elämä on vilkasta tulvajärven rantavesissä. Suuri osa sammakoiden kudusta jää kuiville tulvien laskiessa. Havainnot viittaavat siihen, että sammakot olisivat vähentyneet ainakin suojelualueella. Rupikonna on melko yleinen Luhdanjoella, joinakin vuosina niitä on nähty kutuaikoina rantatulvilla. Vesiliskosta ei ole niityltä havaintoja, mutta luultavasti niitä kuitenkin siellä asustaa, sillä laji on tavattu suojelualueen viereisen pellon ojassa.

Linnut

Linnut näkyvät ja kuuluvat Luhdanjoen niityillä. Vilkkainta on muuttoaikana keväällä, jolloin vesilinnut kokoontuvat tulvajärvellä ja kahlaajat ruokailevat vetisellä niityllä. Vesilinnuista tavallisimpia ovat telkkä, sinisorsa, tavi ja haapana. Jouhi- ja lapasorsa sekä heinätavi näyttäytyvät tulvilla myös. Jonkin verran nähdään myös tukka- ja punasotkia, isokoskeloita, silkki- ja mustakurkku-uikkuja. Joutsenia lepäilee melko usein pohjoislevennyksen tulvilla.

Huhtikuun näkyvimmät ja kuuluvimmat kahlaajat ovat taivaanvuohi ja metsäviklo. Tulvan korkeus säätelee lintumääriä, mitä enemmän antoisia ruokailupaikkoja, sitä runsaammin lintuja.

Luhdanjoen linnut näkyvät parhaiten lintutornista, josta katselu myös häiritsee siivekkäitä vähiten. Tornista näkee usein myös paljon muuttolintuja. Haukkojen muutto yltyy toisinaan komeaksi huhtikuussa. Vilkkaimpina päivinä on nähty kaksisataa haukkaa. Varpushaukka, piekana ja hiirihaukka ovat niistä tavallisimpia. Merikotkia kaartelee tornin näköpiirissä useita joka kevät. Harvinaisimpia Luhdanjoella havaittuja petolintuja ovat haara- ja arosuohaukat. Myös paikallisia metsälajeja voi tornista havainnoida. Luhdanjoki on suuren elinympäristövalikoimansa ansiosta yksi Lahden monipuolisimmista linturetkikohteista. Kun vesilinnut parveilevat huhtikuussa, on toukokuu kahlaajien huippuaikaa. Silloin Luhdanjoella esittäytyvät niittykahlaajat, joista lirot ja suokukot ovat yleisimpiä. Valko- ja mustaviklot viihtyvät myös niityillä.

Suojelualueen ja Luhdanjoen pohjoislevennyksen tyyppilintuja pesimäaikana ovat pensaikkolajit ruokokerttunen, pensaskerttu, pajusirkku ja punavarpunen. Hoitotoimien ansiosta avoimeksi muuttunut niitty on houkutellut paikalle myös keltavästäräkkejä. Harvalukuisia säännöllisiä pesimäajan lajeja ovat pensassirkkalintu ja pikkulepinkäinen. Kahlaajien peruslaji Luhdanjoella on taivaanvuohi, ja punajalkaviklo on myös kotiutunut laidunnetuille niityille.

Ruisrääkkä on myös palannut raivatuille niityille. Raikuvaääninen kurki on pesinyt useina vuosina pohjoislevennyksessä, mutta toukokuussa noussut tulva on tuhonnut pesän joitakin kertoja. Vesilinnuista pesii yleisimpänä sinisorsa, tavi, haapana ja telkkä. Vähälukuisena, mutta lähes vuosittain tavataan lapasorsia ja heinätaveja. Syysmuutolla lintuja pysähtyy Luhdanjoen niityille vaihtelevasti. Heinä- ja elokuussa sattuva tulva houkuttelee toisinaan suuria kahlaaja- ja vesilintuparvia, ja syyskuussa laidunnetut niityt ovat erityisesti kurppien suosiossa. Taivaanvuohia voi räpsähtää lentoon kymmenittäin pieneltä alalta ja pohjoisesta tulevia jänkäkurppia pysähtelee säännöllisesti.

Nisäkkäät

Piisami kuulu niityn nisäkäslajistoon, mutta eräiden käsitysten mukaan se olisi harvinaistunut, ehkä viime vuosien kesätulvien takia, jotka ovat häirinneet pesintää. Niityllä asustaa vesimyyriä, peltomyyriä ja vaivaishiiriä ja metsänreunoissa lisäksi metsämyyriä ja -hiiriä sekä päästäisiä. Tulvat häiritsevät pikkunisäkkäiden eloa niityllä. Hyvien myyrävuosien tulvattomina syyskesinä niityllä on hyvin runsaasti myyriä. Viimeksi syksyllä 2002 myyrien käpälänjälkirivit kuvioivat niittyä tiheästi.

Myyriä saalistavien kärppien ja lumikoiden jälkijonot ovat myös tavallisia niityillä hyvinä vuosina. Näätäeläimistä vieraslaji minkki on harmillisenkin yleinen. Saukko on havaittu joskus Luhdanjoella suojelualueen lähellä, mäyrä vierailee silloin tällöin niityillä. Kettu on tavallinen Luhdanjoella kuten muuallakin. Metsästäjien mukaan Luhdanjoen laaksossa on myös liikkunut ilves. Luhdanjoen niityillä näkee usein hirviä ja valkohäntäpeuroja. Viime aikoina yleistynyt metsäkauris on melko säännöllinen tuttavuus.

Ihminen Luhdanjokilaaksossa

Ihminen on kuulunut Luhdanjoen maisemaan jo kivikaudelta lähtien. Lahden ja Hollolan rajalla sijaitsevan pohjoisen niittylevennyksen reunoilta on tiedossa useita viime vuosien kaivauksissa löytyneitä kivikautisia asuinpaikkoja, joista vanhimmat ovat mesoliittiselta kivikaudelta. Tuolloin paikalla oli Yoldiameren laskun jälkeen kuroutunut muinaisjärvi, jonka rannoilla asukkaat metsästivät ja kalastivat. Muinaisjärvivaihetta kesti mahdollisesti ajanlaskun alkuun asti. Järven kasvettua umpeen paikalle syntyi niitty, jota toistuvat tulvat pitivät ainakin osittain avoimena. Niityn heinäkasvillisuus oli myöhemmin tärkeä karjan rehuvaranto, jonka kokoaminen ja karjan laidunnus ovat pitäneet joenvarren niittymaiseman avoimena ainakin satojen vuosien ajan.

Karjaa hoitava ihminen onkin ollut tärkeä maiseman tekijä ja ylläpitäjä, minkä lisäksi ihmisen toimet ovat vaikuttaneet alueen monipuolista eliöstöä hyödyttäneen elinympäristön syntyyn. 1960-luvun jälkeen karjan laidunnuksen rajusti vähennyttyä pääsivät pajut valtaamaan laajalti niittyjä. Nykyisin vanhaa maisemaa pyritään palauttamaan luonnonsuojelualueella tehtävien perinnemaiseman hoitotoimien avulla. Luhdanjoen pohjoisessa niittylevennyksessä on myös Hollolan puoleisten karjatilan ja hevostilan eläinten laidunnuksen seurauksena avoimia niittyaloja hoidetun luonnonsuojelualueen ja märkien avoniittyjen lisäksi.

Alueen nykyinen käyttö on suppeiden laidunnus- ja maanottoalojen lisäksi virkistyksellistä. Luhdanjoella vierailee kotitarvekalastajia syksyisin ja talvella alueella harrastetaan metsästystä. Luonnonharrastajat ovat käyneet jokilaaksossa vuosikymmeniä. Etenkin lintuharrastus on alueella suosittua, ja vuonna 1997 valmistunut korkea lintutorni lisäsi kiikariväen kiinnostusta retkeilyyn.

Biotoopin hoito

Vanhan maatalouden luomat elinympäristöt, erilaiset niityt ja kedot sekä hakamaat ovat käyneet harvinaisiksi sadan viime vuoden kuluessa. Näiden eliöstöltään omalaatuisten ja usein monipuolisten elinympäristöjen arvo on ymmärretty yhtä tahtia niiden häviämisen kanssa. Etenkin parina viime vuosikymmenenä Suomessa on kehitetty ja toteutettu perinteisten maatalousmaisemien hoitoa tavoitteena luonnon monimuotoisuuden ja maiseman palauttaminen. Luhdanjoella laajat hoitotoimet aloitettiin vuonna 2002 edellisellä vuosikymmenellä tehdyn käyttö- ja hoitosuunnitelman opastamana. Suojelualueen hoito-osan ensimmäiset laajat raivaukset tehtiin syksyllä ja niitä jatkettiin vuoden päästä ensimmäisen laidunnuskauden jälkeen. Lisäraivauksia tehtiin myös 2004. Niityn umpeenkasvun estämiseksi hoitolaidunnusta on jatkettava joka kesä.

Hoidolla on kuitenkin vaikutusta. Kesä 2003 oli ensimmäinen lähes kolmeenkymmeneen vuoteen, jolloin suojelualueen niitty oli luonteeltaan jälleen avoin. Muutokset näkyivät heti linnustossa, keltavästäräkki ja pensastasku asettuivat niitylle. Vaikka hoidon vaikutuksista kasvillisuuteen ei ole tehty selvitystä, löytyi Luhdanjoelta kuitenkin uhanalaisuustarkastelussa silmälläpidettäviin luokiteltu ojakaali, jota ei tiettävästi ole hoitoa edeltävinä vuosina tavattu Luhdanjoella. Hoidon aiheuttamien muutosten seurantaa on tarkoitus jatkaa.

Retkeily

Luhdanjoen käyntien pääkohde on lintutorni, josta avautuu esteetön näkymä niityille ja muualle ympäristöön. Tornista voi tarkkailla niittyjen ja lähimetsien lintuja kiikareilla ja kaukoputkilla. Lintutorni oli Päijät-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen ja silloisen Lahden valvonta- ja ympäristökeskuksen (nyk. Lahden seudun ympäristöpalvelut) yhteishanke, jonka mahdollistamiseen osallistui myös lukuisa joukko yrityksiä ja järjestöjä. Rakentamispäiviä hankkeessa kertyi runsaat sata ja rakennustöistä vastasivat lintutieteellisen yhdistyksen jäsenet. Tornin korkeus maanpinnasta on 23,5 metriä.

Luhdanjoen lintutornista on olemassa erillinen esite, jota jakaa Lahden seudun ympäristöpalvelut.

Varsinaisia luontopolkuja ei Luhdanjoella ole. Laidunnus- ja pesimäkaudella ei suositella liikkumista niittyalueilla, jottei eläimistö häiriinny.

Rauhoitusmääräykset

Luhdanjoen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset

1. Alueella on kielletty

  • ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen ja kaikenlainen muu maaperän vahingoittaminen, täyttäminen ja muu muuttaminen sekä maa-ainesten ottaminen
  • kasvien Ja kasvinosien ottaminen tai vahingoittaminen
  • metsästys sekä kaikenlainen eläinten häiritseminen ja pesien vahingoittaminen
  • tulenteko, telttailu sekä muu leirielämä
  • kiintorastien sijoittaminen
  • liikkuminen moottoriajoneuvoilla
  • rakennusten, laitteiden sekä teiden rakentaminen
  • kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen vesiolosuhteita, maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen

2. Edellä olevien määräysten estämättä sallitaan

  • biologisen opetuksen ja tutkimuksen yhteydessä tapahtuva kasvi- ja hyönteisnäytteiden ottaminen sekä marjastus ja sienestys
  • luonnonsuojelusta kertovien taulujen sijoittaminen
  • alueen hoitaminen, Hämeen ELY-keskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisesti

3. Edellä olevista määräyksistä saadaan Hämeen ELY-keskuksen suostumuksella poiketa, jos se on perusteltua suojelutavoitteen kannalta.