Lapakisto

Lapakiston suojelualue on monipuolinen järvien, kallioalueiden ja pienten soiden muodostama mielenkiintoinen kokonaisuus. 230 hehtaarin laajuinen suojelualue rajautuu lännessä Pitkäjärven rantaan, pohjoisessa Ahvenlampeen ja idässä Kalliojärven rantaan. Suojelualueen sisällä on kolme lampea, Lapakisto, Sammalisto sekä Sammaliston itäpuolella sijaitseva pieni nimetön lampi. Maisemallisesti hienoin paikka on Pitkäjärvenvuoren laki, joka kohoaa Pitkäjärven rannasta yli 40 metrin korkeuteen. Suojelualueen metsistä noin neljäsosa on puustoltaan vanhoja. Suota on noin 15 % alueen pinta-alasta, järviä noin 10 %.

Lapakisto tätä nykyä erittäin suosittu retkikohde. Lahden suojelualueista Lapakistossa on myös eniten virkistyspalveluja: suojelualueella on viisi nuotiopaikkaa ja yksi laavu. Lisäksi Kalliojärven rannalla hieman suojelualueen ulkopuolella on laavu. Kaupunki tarjoaa kaikilla nuotiopaikoilla polttopuut retkeilijöille. Alueella risteilee viisi maastoon merkittyä reittiä, joiden yhteenlaskettu pituus on 23 km. Hyvä lähtöpaikka alueeseen tutustumiseen on Ristikankaantien pysäköintialue, josta lähtee esteetön reitti Lapakiston nuotiopaikalle. Paikoitusalueella on kuivakäymälä.

Lapakiston reittikartta

Lapakisto on vajaan seitsemän hehtaarin laajuinen metsärantainen järvi, joka sijaitsee suojelualueen lounaisosassa. Länsiranta on soistunutta, itäranta kalliomaastoa. Matalan rantaveden kasvillisuuteen kuuluvat mm. pullosara, jouhisara sekä isoulpukka ja pohjanlumme. Lapakiston etelä- ja itäpuolella on yhtenäinen kuusivaltainen metsäalue, jonka puusto on varttunutta ja osin vanhaakin. Tuulenkaatamia puita ja lahopuuta on melko runsaasti. Tuoreita hakkuun jälkiä ei ole. Kenttäkerroksessa on mustikkatyypin lajistoa, kosteimmissa notkelmissa on kangaskorpilaikkuja. Metsäalue jatkuu Sammaliston länsirantaan asti, mutta muuttuu järvien välisellä kannaksella mäntyvaltaisemmaksi. Lapakiston koillisrannan metsäkuvio on varttunutta, mutta harvennettua sekametsää. Edustavimmat vanhan metsän kuviot löytyvät Lapakiston etelä- ja kaakkoispuolelta.

Lapakiston rannalla on nuotiopaikka, johon pääsee paikoitusalueelta esteetöntä reittiä pitkin.

Pitkäjärven itärantaa reunustaa varttunut kuusi-mäntymetsä ja hieno Pitkäjärvenvuoren jylhä kalliojyrkänne. Jyrkänteen pohjoispuolella metsä muuttuu vanhaksi kuusivaltaiseksi sekametsäksi, jossa on runsaasti lahopuustoa ja myös järeitä puita.

Pitkäjärvenvuori kohoaa noin 45 metriä Pitkäjärven rannan yläpuolelle. Kallion laelta on hyvä näköala länteen Pitkäjärven yli. Vuoren jyrkänteet ovat enimmillään 10–15 metrin korkuisia. Jyrkänteet ovat näyttävän näköisiä, sillä ne ovat ylikaltevia. Erikoisena nähtävyytenä on jyrkänteeltä vain muutama vuosi sitten lohjennut usean kymmenen kuutiometrin kalliopala. Lohkare on maahan pudotessaan hajonnut useaan osaan ja kaatanut jyrkänteen alapuolisia puita. Pitkäjärven itärannalla pääsee tutustumaan myös majavan jälkiin: huomattava osa rannan lehtipuista on majavan kaatamia. Pitkäjärvenvuoren kasvillisuus on tyypillistä karun kallioalueen lajistoa. Kallion lakialueella on männikköä. Puustossa on myös keloja ja koivupökkelöitä. Jyrkänteen alapuoli on lehtipuuvaltaisempaa, ja rannalla kasvaa joitakin tervaleppiä.

Pitkäjärvenvuoren kupeessa luontopolun varrella on nuotiopaikka.

Ahvenlammin lounaispuolella on noin 15 hehtaarin laajuinen metsäkuvio, jonka puusto on varttunutta ja paikoin vanhaa männikköä. Sekapuuna kasvaa kuusia, koivuja ja joitakin haapoja. Alispuustoa on aikanaan harvennettu, mutta varsinkin järeät männyt pitävät yllä vanhan metsän tuntua. Järvenpuoleiset rinteet ovat kuusivaltaisempia.

Ahvenlammin etelärannalla on nuotiopaikka.

Kalliojärvi on kolmisen kilometriä pitkä karu järvi. Suojelualueen ranta-alue on kangasmaastoa ja loivapiirteistä kallio-maastoa. Rannan puusto on varttunutta ja alueen eteläpäässä kasvaa myös vanhoja kilpikaarnamäntyjä.

Kalliojärven rannalla on laavu ja nuotiopaikka. Laavu jää suojelualueen ulkopuolelle. Huomoithan sen, että laavulla ei ole wc:tä.

Sammalisto on 11 hehtaarin laajuinen metsä- ja suorantainen järvi. Sen itäranta on kuusi- ja mäntyvaltaista sekametsää, jonka puusto on varttunutta.  Järven länsiranta on enimmäkseen soistunutta, sillä rantaa reunustavat isovarpu- ja kangasrämeet. Rantasuot ovat luonnontilaisia. Järven pohjoispäässä Ahvenlammin laskupuron varrella on rämeiden lisäksi ruohokorpea, jossa kasvaa mm. riukumaisia tervaleppiä, virpapajua, paatsamaa, suovehkaa, terttualpia ja raatetta. Ojaa on kauan sitten kaivettu, mutta oja ei näytä mainittavasti heikentäneen suon luonnontilaa. Sammaliston rannoilla on monin paikoin kapea nevareunus, jossa kasvaa tavanomaisten suokasvien lisäksi myös järviruokoa.

Sammaliston eteläpäässä on nuotiopaikka, toinen nuotiopaikka löytyy järven itärannalta, jossa on myös laavu. Huomoithan, että wc sijaitsee Sammaliston pohjoispuolella kulkevan tien varrella.

Sammalistonsuo sijaitsee Lapakiston pohjoispuolella lähellä Sammalistoa. Se on yhdeksän hehtaarin laajuinen luonnontilainen räme, johon kuuluu useita suotyyppejä, mm. kangasrämettä, isovarpurämettä ja varsinaista sararämettä. Suon läpi kulkee Sammaliston osin tukkeutunut laskupuro. Puron varrella on pieniä, puuttomia nevalaikkuja ja joitakin silmäkkeitä. Lajistoon kuuluu lyhytkorsinevojen kasvillisuutta, mm. tupasvillaa, rahkasaraa sekä pyöreälehti- ja pitkälehtikihokkia. Avosuon laiteilla kasvaa myös järviruokoa.

Sammaliston itäpuolella sijaitseva runsaan puolen hehtaarin laajuinen lampi, jonka rantametsät on säästetty hakkuissa. Lammen eteläpuoliset suojuotit on ojitettu ja lammen pinta on samalla laskenut. Vedenpinta on vakiintunut uudelle tasolle ja lampea reunustaa puuton 3–5 metrin levyinen rantaneva. Nevan lajistoon kuuluvat mm. pullo-, riippa- ja mutasara, raate, variksenmarja, suokukka ja suomuurain. Lammen länsirannalla on kangasrämettä ja itärannalla kalliomännikköä.

Lapakiston luonnonsuojelualueen pesimälinnustoa selvitettiin vuonna 2013, jolloin pesimälintujen lajimääräksi saatiin lähemmäs 50 lintulajia. Lapakiston linnusto on monipuolinen, sisältäen useita huomionarvoisia lajeja, kuten vanhoissa metsissä viihtyvät uhanlaiset hömötiainen (EN) ja töyhtötiainen (VU). Lintudirektiivin lajeista Lapakistossa on tavattu mm. teeri, pyy, metso, sääksi, kehrääjä, harmaapäätikka, palokärki ja pikkusieppo. Myös eri lajin pöllöistä ja mm. kanahaukasta on tehty havaintoja.

Lapakiston vesilinnusto on pääasiassa karuilla vesistöillä toimeentulevia lajeja. Näitä ovat mm. sinisorsa, haapana, telkkä ja direktiivilajeihin kuuluva kuikka.

Lapakiston vanhimmista kuusimetsistä on löydetty uhanalaisen (VU) liito-oravan jätöksiä. Majava on elellyt alueella ja mm. Pitkäjärven laitamilla voi törmätä lajin syönnösjälkiin.