panorama2

Lapakisto

Pinta-ala 230 ha.

Alueella viisi maastoon merkittyä reittiä, yhteensä 23 km.

Lapakisto on Etelä-Suomessa erittäin merkityksellinen luonnonsuojelualue laajuutensa ja luonnonpiirteidensä monipuolisuuden ansiosta.

Kulkuyhteys Lahdesta: Ahtialan Kunnaksesta lähtevää Ohrapääntietä-Siltalantietä-Ristikankaantietä-Sammalistontien risteykseen. Navigointi "Ristikankaantie 210 Nastola".

Ristikankaan pysäköintialue, heinäkuu 2015.jpg

Lataa Lapakiston Retkeilyreitistön kartta PDF-muodossa tai Lapakiston uudet polkuesitteet.

Lapakiston aluerajaus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lapakiston luonnonsuojelualue (230 ha)

PITKÄJÄRVEN ITÄRANTA

Pitkäjärven itärantaa reunustaa varttunut kuusi-mäntymetsä ja Pitkäjärvenvuoren jylhä kalliojyrkänne. Jyrkänteen pohjoispuolella metsä muuttuu vanhaksi kuusivaltaiseksi sekametsäksi, jossa on runsaasti lahopuustoa ja myös järeitä puita. Vanhan metsän kuvio jatkuu miltei Ahvenlammin rantaan asti. 

Esteetön polku.jpg

Pitkäjärvenvuori kohoaa noin 45 metriä Pitkäjärven yläpuolelle. Kallion laelta on hyvä näköala länteen Pitkäjärven yli. Vuoren jyrkänteet ovat enimmillään 10–15 metrin korkuisia. Jyrkänteet ovat näyttävän näköisiä, sillä ne ovat ylikaltevia. Erikoisena nähtävyytenä on jyrkänteeltä vain muutama vuosi sitten lohjennut usean kymmenen kuutiometrin kalliopala. Lohkare on maahan pudotessaan hajonnut useaan osaan ja kaatanut jyrkänteen alapuolisia puita. Pitkäjärven itärannalla pääsee tutustumaan myös majavan jälkiin: huomattava osa rannan lehtipuista on majavan kaatamia

Pitkäjärvenvuoren kasvillisuus on tyypillistä karun kallioalueen lajistoa. Kallion lakialueella on männikköä. Puustossa on myös keloja ja koivupökkelöitä. Jyrkänteen alapuoli on lehtipuuvaltaisempaa, ja rannalla kasvaa joitakin tervaleppiä. Vesialue on lähes kasvitonta.

AHVENLAMMIN METSÄALUE

Nimi

Ahvenlammin lounaispuolella on noin 15 hehtaarin laajuinen metsäkuvio, jonka puusto on varttunutta ja paikoin vanhaa männikköä. Sekapuuna kasvaa kuusia, koivuja ja joitakin haapoja. Alispuustoa on aikanaan harvennettu, mutta varsinkin järeät männyt pitävät yllä vanhan metsän tuntua. Järvenpuoleiset rinteet ovat kuusivaltaisempia ja kallioisella lakialueella on harva-puustoisempaa kalliomännikköä. Kenttäkerroksessa on enimmäkseen mustikkatyypin kasvillisuutta, kallioalueella vallitsee puolukkatyypin lajisto. .

KALLIOJÄRVEN RANTA-ALUE

Kalliojärvi on kolmisen kilometriä pitkä järvi, jonka rannoilla on harvakseltaan loma-asuntoja. Suojelualueen ranta-alue on kangasmaastoa ja loivapiirteistä kallio-maastoa. Pohjoispäässä on myös soistunutta rantaa. Rantajaksoa reunustaa kapea, keskimäärin 50 metrin levyinen metsäkaitale, joka on pohjoispäästä kuusivoittoista ja eteläpäästä mäntyvoittoista metsää. Puusto on varttunutta ja alueen eteläpäässä kasvaa myös vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Kenttäkerroksessa on mustikkatyypin lajistoa, kallioalueilla karumpaa puolukka- ja kanervatyypin lajistoa. Kauempana rannasta on hakkuuaukko, johon on noussut muutaman metrin korkuista mäntyä ja koivua.

Rannalla on vanhoja, majavan syömien puiden kantoja.

Kalliojärvi on karu ja sen rannoilla on niukasti vesikasvillisuutta. 

SAMMALISTONSUO

Sammalisto.jpg

Sammalistonsuo on yhdeksän hehtaarin laajuinen luonnontilainen räme, johon kuuluu useita suotyyppejä, mm. kangasrämettä, isovarpurämettä ja varsinaista sararämettä. Suon läpi kulkee Sammaliston osin tukkeutunut laskupuro. Puron varrella on pieniä, puuttomia nevalaikkuja ja joitakin silmäkkeitä. Lajistoon kuuluu lyhytkorsinevojen kasvillisuutta, mm. tupasvillaa, rahkasaraa, pyöreälehtikihokkia ja pitkälehtikihokkia. Avosuon laiteilla kasvaa myös järviruokoa.

LAPAKISTO

Lapakisto on vajaan seitsemän hehtaarin laajuinen metsärantainen järvi, joka sijaitsee suojelualueen lounaisosassa. Länsiranta on soistunutta, itärannalla on kalliota ja muut rannat ovat kangasmaastoa. Kasvillisuutta on vain matalassa rantavedessä. Lajistoon kuuluvat mm. pullosara, jouhisara sekä isoulpukka ja pohjanlumme. Lapakiston etelä- ja itäpuolella on yhtenäinen kuusivaltainen metsäalue, jonka puusto on varttunutta ja osin vanhaakin. Tuulenkaatamia puita ja lahopuuta on melko runsaasti. Tuoreita hakkuun jälkiä ei ole. Kenttäkerroksessa on mustikkatyypin lajistoa, kosteimmissa notkelmissa on kangaskorpi-laikkuja. Metsäalue jatkuu Sammaliston länsirantaan asti, mutta muuttuu järvien välisellä kannaksella mäntyvaltaisemmaksi. Lapakiston koillisrannan metsäkuvio on varttunutta, mutta harvennettua sekametsää.

Lapakisto laskee Pitkäjärveen. Laskuoja kulkee Sammalistonsuon eteläpään läpi. Ojaa on kaivettu kauan sitten, mutta uoma on nyttemmin miltei umpeenkasvanut.

SAMMALISTO

Sammalisto on 11 hehtaarin laajuinen metsä- ja suorantainen järvi, joka kuuluu Lapakiston ja Sammalistonsuon kanssa samaan erämaiseen alueeseen.

Ahvenlammi.jpg

Sammaliston itäranta on kuusi- ja mäntyvaltaista sekametsää, jonka puusto on varttunutta. Hyväkasvuista metsää on vain kapealti rantaviivan lähellä; kauempana rannasta on muutaman metrin korkuista koivikkoa ja männikköä. Järven länsiranta on enimmäkseen soistunutta, sillä rantaa reunustavat isovarpu- ja kangasrämeet. Puusto on runsaan 10 metrin mittaista mäntyä ja koivua. Rantasuot ovat luonnontilaisia. Järven pohjoispäässä Ahvenlammin laskupuron varrella on rämeiden lisäksi ruohokorpea, jossa kasvaa mm. riukumaisia tervaleppiä, virpapajua, paatsamaa, suovehkaa, terttualpia ja raatetta. Ojaa on kauan sitten kaivettu, mutta oja ei näytä mainittavasti heikentäneen suon luonnontilaa. Sammaliston rannoilla on monin paikoin kapea nevareunus, jossa kasvaa tavanomaisten suokasvien lisäksi myös järviruokoa. 

NIMETÖN LAMPI SAMMALISTON ITÄPUOLELLA

Sammaliston itäpuolella sijaitseva runsaan puolen hehtaarin laajuinen lampi, jonka rantametsät on säästetty hakkuissa. Lammen eteläpuoliset suojuotit on ojitettu ja lammen pinta on samalla laskenut. Vedenpinta on vakiintunut uudelle tasolle ja lampea reunustaa puuton 3–5 metrin levyinen rantaneva. Nevan lajistoon kuuluvat mm. pullosara, riippasara, mutasara, raate ja mätäspintojen variksenmarja, suokukka ja suomuurain. Lammen länsirannalla on kangasrämettä ja itärannalla kalliomännikköä.