Sairakkalanjärvi

Sairakkalanjärvi sijaitsee Tampereen valtatien (Valtatie 12) pohjoispuolella, Manskiventiestä länteen. Järven tuntumaan pääsee muutamaa pikkutietä pitkin, joista yksi vie suoraan uimarannalle, joka on pengerretty erilleen itse järvestä pieneksi lammikoksi. Sairakkalanjärvi on matala tummavetinen järvi, pinta-alaltaan vain noin 20 hehtaaria. Sen pituus on 800 m ja leveys 400 m. Syvimmilläänkin järvi on ainoastaan 70 cm. Sairakkalanjärven rannoilla on nevaa, metsää ja osittain niittyä. Suo valtaa hiljalleen alaa järveltä ja levittäytyy kohti sen keskustoja. Järvi on merkittävä lintuvesi.

Sairakkalanjärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja sijaitsee Salpausselän reunamuodostuman laidalla tärkeällä pohjavesialueella. Järven vettä on tutkittu vähän, mutta sitä pidetään rehevänä. Talvella happi saattaa joskus loppua runsaan orgaanisen aineksen hajotuksen vuoksi, mutta järven happamuus- eli pH-arvo on hyvä.

Yli 12 000 vuotta sitten Sairakkalan reunatasanne kului Baltian jääjärven rantaan. Jääjärven syvyys oli useita kymmeniä metrejä nykyisen järven kohdalla. Baltian jääjärvivaihetta seurasi Yoldianmerivaihe, jolloin Sairakkalanjärvestä tuli merenlahti. 11 000 vuotta sitten maa kohosi, jolloin lahden suu meni umpeen. Tämän seurauksena Sairakkalanjärvi erkani ja siitä tuli itsenäinen järvi.

Järven pintaa on laskettu noin metri vuodesta 1924 alkaen. Pinnanlasku jatkui 1945 ojanperkuun yhteydessä. Pinnanlaskut ovat nopeuttaneet alueen soistumista.

Järvialueella on paljon erilaisia biotooppeja, ja kasvillisuudesta löytyy erilaisiin ravinneoloihin sopeutuneita kasveja. Aluetta ympäröivällä nevalla kasvaa paljon sara- ja heinäkasveja. Seassa sinnittelee muutamia koivuja ja mäntyjä. Rannan tuntumassa on runsaasti vehkaa, jonka vierellä kasvaa osmankäämejä, kortteita sekä rahkasammal upottavana mattona. Nevan ympärillä puusto on mäntyvaltaista, mutta uimarannan vierellä kasvaa koivuja, haapaa, pajua sekä leppää. Viereisen niityn perinnemaisemassa on laskettu kasvavan jopa 90 lajia, joista arvokkaimmat ovat kullero, nurmitatar, keräpääpoimulehti, jäkki, isolaukku, ketonoidanlukko ja peurankello. Itse järvellä on vähän kellus- ja uposlehtisiä kasveja. Kelluslehtisistä vain uistinvitaa on tavattu ja uposlehtisistä järvellä esiintyy joitakin vesitähtilajeja sekä tylppälehtivitaa. Rantaleinikki ja hapsiluikka edustavat järven pohjaversoisia. Irtokellujia ovat muun muassa pikku- ja rimpivesiherne, pikkulimaska ja sorsansammal. Monia yleisiä kasveja, kuten järviruoko, isovesiherne, pohjanlumme, ulpukka, rantakukka ja vesitatar, puuttuu Sairakkalanjärven alueelta.

Alueelta on laskettu 22 sudenkorentolajia, ja perhosiakin löytyy paljon läpi kesän. Perhosista muun muassa ritariperhonen, suokeltaperhonen, tummapapurikko ja juolukkasinisiipi lentelevät järven tuntumassa. Järven matalissa vesissä viihtyvät yleiset kalalajit hauki, särki, ahven ja ruutana. Kettu, supikoira ja saukko kiertelevät alueella, ja rannan lähistöllä on tavattu myös valkohäntäpeuroja. Piisami on alueelta kadonnut.

Alue on lintuharrastajien paratiisi ja kuuluu tärkeisiin lintuvesiin. Alueelle saapuu jatkuvasti uusia lajeja, ja nykyisin noin 60 lajia pesii järven ympäristössä. Muita lintulajeja on tavattu lähes sata. Muuttoaikana Sairakkalanjärvi toimii vesi- ja kahlaajalintujen levähdyspaikkana. Lintulajistoon kuuluvat esimerkiksi korppi, laulujoutsen, taivaanvuohi, kuhankeittäjä, nuolihaukka ja kurki.