Hollola

Hollola on luonnonarvoiltaan, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti rikas kunta, joka maantieteellisesti ympäröi Lahtea liki joka maansuunnassa. Hollolassa sijaitsee mm. koko Etelä-Suomen korkein kohta, Tiirismaa, joka kohoaa 223 metriin merenpinnasta. Tiirismaa on jäänne muinaisesta Svekofennidien vuoristosta, ja se on säilynyt verrattain korkeana maaston runsaan kvartsiittipitoisuuden vuoksi. Tiirismaalla on myös Natura 2000-ohjelmaan kuuluva luonnonsuojelualue.

Laajan kunnan alueella luonnonympäristöt vaihtelevat runsaasti. Jo Hollolan kuntakeskuksen ympäristössä on arvokkaita luontokohteita, kuten esimerkiksi Natura2000-ohjelmaan kuuluva 25 hehtaarin luonnontilaisena keidassuona säilynyt Soisalmensuo. Tiilikankaan ja Työtjärven välissä on puolestaan 33 hehtaarin Varrassuo, jolta on löydetty harvinaisia perhoslajeja, kuten viherliuskamittari ja kanervamittari. Kumpulan asuinalueelta Hakosillan kautta Vähäjokeen laskeva Koivusillanjoki on kasvillisuudeltaan arvokas metsäpuro, jota reunustaa parikymmenmetrinen tasanne, jonka kasvillisuus on suurruoholehtoa ja lehtokorpea. Reunametsät ovat käenkaali-mustikkatyypin metsää.

Iso-Tiilijärven pohjoispuolella Tiirismaan jyrkässä rinteessä puolestaan kasvaa kolmen hehtaarin pähkinäpensaslehto, jossa pähkinäpensaiden lisäksi on muutoinkin monipuolinen lehtokasvillisuus, josta kertoo yli sata eri putkilokasvi- ja sanikkaislajia. Pähkinälehtoa on tavattavissa myös Vahtermäessä. Lisäksi Salpakankaan tuntumassa on myös lukuisia arvokkaita metsäympäristöjä, havumetsistä lehtoihin, puroympäristöistä kalliomaisemiin. Uskilan kylässä on lääninhallituksen päätöksellä rauhoitettu kuusivaltainen rinnelehto. Harjualueen metsät ovat tavanomaista kuusivaltaista kangasmetsää.

Kallioluontoa edustaa esimerkiksi Hirvikallio, joka on jyrkkäpiirteinen kallioalue, jonka laella kasvaa varttunutta kalliomännikköä ja jonka etelä- ja pohjoispuolella varttunutta kuusikkoa. Kalliojyrkänne on geologisena muodostumana huomionarvoinen.

Lajistoltaan Hollola on yhtä lailla rikas ja monipuolinen. Eläimistä esimerkiksi liito-orava ja karhu on tavattu kunnan alueella, harvinaisista perhoslajeista on nähty mm. palsamikenttämittari, keltaselkämittari ja verkkomittari sekä nunnanmittari ja pikkumittari. Lisääksi Hollolassa kasvaa mm. silmälläpidettävä kelta-apila ja harvinainen jänönsalaatti.

Hollolan vanha kirkonkylä on maisemallisesti valtakunnallisestikin arvokas kokonaisuus, jota jäsentävät Salpausselästä erkaneva harju ja Vesijärven näkymät. Hollolan 1480-luvulla rakennettu kirkko on Suomen suurimpia keskiaikaisia kirkkoja. Alueen maisemallista arvoa lisää myös kulttuuripiirteiden ajallinen kerroksellisuus, sillä keskiaikainen maantie, Ylinen Viipurintie muuttuu kirkonkylässä vanhojen rakennusten reunustamaksi kyläraitiksi. Kylää kehystää myös tasapainoinen viljelymaisema.

Hollolan kirkonkylästä itään avautuu Pyhäniemen kartanoon ulottuva viljelymaisema. Pyhäniemen kartano edustaa alueen kulttuurihistoriallisena kruununa hämäläistä suurmaanomistusta ja siellä kehittynyttä varhaista teollisuutta. Läntisessä Hollolassa, Uskilassa, Hatsinassa, Sairakkalassa ja Kastarissa avautuvat myös kauniit hämäläiset kulttuurimaisemat viljelyksineen. Maisema-alueella on vielä jonkin verran hoidettuja perinnemaisemia, esimerkiksi lampaiden laidunmaita, joita jykevät havupuut reunustavat.

Salpakankaan tuntuman kolme järveä, Vähä-, Keski- ja Iso-Tiilijärvi muodostavat myös sekä maisemallisesti että virkistyskäytön kannalta merkittävän kokonaisuuden.

Lisäksi Okeroisten viljelymaisema ja vanha Okeroisten kylä eteläisessä Hollolassa on seudullisesti arvokas kulttuurimaisema. Okeroinen on 1500-luvulla ollut Hollolan suurimpia kyliä, jossa on ollut 24 taloa.

Hollolan luonnonpiirteitä hallitsevat paikoin 1. Salpausselän voimakkaat harjumuodostumat ja niihin liittyvät muodot. Hollolan kuntakeskuksesta kaakkoon sijaitsevaa Salpausselän ns. Lahden mutkaa voidaan pitää Suomen suurimpana hiekka- ja soramuodostumana, joka on syntynyt useiden huomattavien jäätikköjokien yhtymäkohtaan, ja jolla on maailmanlaajuistakin merkitystä. Alue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Salpakankaan lähistöllä on myös kolme geologisesti merkittävää suppaa sekä Havukallion maisemallisesti näyttävä jyrkänne. Myös kuntakeskuksessa on kaksi rakentamatonta suppaa, joista läntisempi Kolmennäsäntien eteläpuolella ja itäisempi Hollolan kunnanviraston pohjoispuolella.

Salpausselän harjulta koilliseen kulkevalla Kiikunmäen harjulla on kookkaita lähteitä, jotka ovat arvokkaita hydrologisina erityiskohteina ja myös kasvillisuutensa puolesta. Esimerkiksi Kiikunlähde on tätä nykyä suosittu kuvankaunis retkikohde. Alueen järvistä Kirkonselkä Vesijärvessä, Kutajärvi ja Sairakkalanjärvi kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Alueen järvistä Kirkonselkä Vesijärvessä, Kutajärvi ja Sairakkalanjärvi kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.

Vähä-, Keski- ja Iso-Tiilijärvi sekä Työtjärvi Hollolan kuntakeskuksen tuntumassa ovat kirkasvetisiä ja karuja. Niitä paikoin ympäröivät suot ovat lähes luonnontilaisia keidassoita.