Liipolan metsä

Liipola on Lahden eteläinen kaupunginosa, mutta myös mielenkiintoinen luontokohde.

Info

Polkupyörällä pääsee vanhaa Loviisan ratapengertä pitkin

Helppokulkuinen ulkoilureitistö

Liipolan metsässä polut kulkevat osittain vaativassakin maastossa

Liipola on Lahden eteläinen kaupunginosa, mutta myös mielenkiintoinen luontokohde. Linja-autolla pääsee helposti Liipolanmäelle, josta luontokohteisiin voi jatkaa jalkaisin. Liipolaan kulkevat myös hyvät kevyen liikenteen väylät, joten pyörällä kulkevakin voi tavoittaa alueen melko vaivatta.

Liipolan metsäalue sijaitsee Liipolan ja Nikkilän kaupunginosien itäpuolella jakautuen neljään osa-alueeseen. Näitä alueita ovat läntinen Huovilanmäen alue, vanhan Loviisanradan penger, itäinen puronvarsi ja osin myös Pipon moottorialue. Puronvarren alue on mesiangervon lehtoa, jota reunustavat korvet. Muut alueet ovat metsien osalta mustikkatyypin tuoretta kangasta.

Liipolan metsässä polut kulkevat osittain vaativassakin maastossa, kallioilla ja notkelmissa, mutta Liipolassa on myös helppokulkuinen ulkoilureitistö. Luontopolku soveltuu niin metsäluonnon tarkkailuun, retkeilyyn kuin kuntoiluunkin.

Huovilanmäki

Huovilanmäen alue on 115 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava moreenimäki, joka on pääasiassa mustikkatyypin kangasta, mutta laen kaakkoisosasta levenee kiilana perattu nuori männikkö, jatkuen aina alueen eteläreunaan saakka. Mäen laella valtatyyppinä on ojitettu mustikkatyypin kuusikko.

Mäen länsisivu on jonkin verran heinittynyttä. Sen laelle nousee polku ulkoilutien mutkasta ja toinen hieman etelämpää. Kartassakin näkyvän siirtolohkareen lähettyville ulottuu jo mainittu perattu mäntytaimikko. Sen itäpuolella kulkee talvitien ura, jolla kasvaa runsaasti saniaisia: hiirenporrasta, metsäalvejuurta, kivikkoalvejuurta, metsäimarretta ja sananjalkaa. Alueen kivillä kasvaa kallioimarretta. Tieuran kosteilta kohdilta voi tavata esimerkiksi mesiangervoa, nokkosta, vadelmaa, metsäkurjenpolvea, niittyleinikkiä, ojakellukkaa, poimulehtiä ja huopakeltanoa. Kosteammissa paikoissa ja laen lounaisosassa sijaitsevassa painanteessa on lisäksi metsäkortetta. Tieuran länsipuolella korpikastikka on kenttäkerroksessa runsasta mustikan ohella.

Kohteen pohjoisosassa mustikkatyypin kankaat levittäytyvät sekä pohjoiskärjen poikki kaakko-luodesuunnassa kulkevan polun molemmin puolin että aivan kauimmaisessa kärjessä. Kärkeen johtaa helppokulkuinen selänne, jolla on myös pieni kallioalue. Tällä alueella on puolukkatyypin piirteitä, muun muassa puolukkaa, kanervaa, kangasmaitikkaa ja katajaa. Selänteen länsireunalla ja harvennetussa männikössä kasvaa sinivuokkoa.

Huovilanmäen alueelle pääsee keskustasta Vanhanradantien päästä lähtevää ratapengertä pitkin pyöräillen ja Liipolasta alueen eteläkärjestä lähtevää ulkoilutietä pitkin.

Ratapenger

Sorasta ja hiekasta rakennettua vanhan junaradan pengertä luonnehtivat niityn ja kedon kasvit. Varsinaiset radanvarren kasvit ovat jo hävinneet kasvipeitteen sulkeuduttua, mutta alueelta voi löytää esimerkiksi pihoilta tuttuja lajeja, kuten piharatamoa, pihatatarta, voikukkaa, kylänurmikkaa, valkoapilaa sekä pujoa. Niittylajistoon kuuluvat pukinjuuri, hopeahanhikki, hiirenvirna, aitovirna, kissankello, paimen- ja ahomatara, ahomansikka, nurmirölli ja nurmitädyke. Edellä mainitut lajit kasvavat pääasiassa pari metriä leveän kulkuväylän kahta puolta vyöhykkeessä, joka pidetään matalana niittämällä. Paikoilla, joille niitto ei ulotu, lajisto on suurikokoisempaa: ahdelauha, kultapiisku, sarjakeltano, hietakastikka, nokkonen sekä metsä- ja peltokorte. Penkereen juurella kasvaa myös suuria nokkostiheikköjä, mesiangervojen, huopaohdakkeiden, karhunputken ja jossain määrin myös virmajuuren seassa.

Penkereen luiskat ja näitä reunustavat metsät ovat pensoittuneet, tosin pensaita on raivattu ja puustoa harvennettu. Kulkureitin varrella on myös paljon lehtipuita, koivua, haapaa, raitaa ja leppää. Suuret kiiltopajut sekä aikanaan villiintyneet tai viljelyksiltä karanneet punapajut ja vuorijalavat kurottavat myös oksansa luiskalta pengertielle.

Haapojen rungoilla kasvaa haavankeltajäkälää ja raidanrungoilla sormikarvetta sekä raidanisokarvetta. Reitillä voi myös nähdä ja kuulla tyypilliset pensaikkojen ja havumetsien linnut.

Vanhan Loviisanradan penger on helppokulkuinen. Vanhanradankadun ja Teknikonkadun risteyksestä penkkaa voi kävellä Nikkilän kaupunginosaan saakka.

Puronvarren lehto

Notkon pohjalla, puron varrella kasvaa komeana nauhana mesiangervoa ja sen yläpuoleisilla rinteillä suurikokoista nokkosta. Itäreunan kuusikossa on harvakseltaan pensaina pihlajaa. Kenttäkerroksessa vallitsevat käenkaali, lillukka, oravanmarja sekä paikoin valkovuokko ja harvinainen keltavuokko. Siellä täällä kasvaa kieloa ja ahomansikkaa. Pääuomaan laskevan puron sekä sen pohjoispuolella sijaitsevan painanteen lajeihin kuuluvat vadelman ja nokkosen ohella metsäkorte ja lehtotähtimö. Niin puron pohjoispuoleisessa painanteessa kuin eteläpäässä pääpuron uoman äärellä kasvaa lehtopalsamia.

Sivupuron kohdalla olevassa notkossa kasvaa runsaasti hiirenporrasta ja metsäkortetta tiheänä mattona. Rinteillä viihtyvät nuokkutalvikki ja rohtotädyke.

Puron länsireunaa kuljettaessa pohjoisosa on synkkää, osin harvennettua kuusikkoa. Etelää kohti siirryttäessä vastaan tulee lukuisia saniaiskasvustojen valtaamia, miltei kuivia sivu-uomia ja veden uurtamia kapeita raviineja. Eteläkärjessä erottuu selvänä pieni mäki, jonka kohdalla purossa kasvaa runsaasti lehtopalsamia ja lehtoleinikkiä. Puolitoistametrinen mesiangervo- ja nokkoskasvusto on vallannut notkon.

Paikoin seassa on koiranputkea ja mustakonnanmarjaa sekä pensaana harmaaleppää. Maaperältään kohde on moreenia ja kalliopaljastumat eteläosassa graniittia.

Pohjoinen metsäsaareke on rehevää mustikkatyypin kuusikkoa, jossa on myös noin kolme prosenttia koivua. Pensaskerroksessa kasvaa tiheänä pihlaja, ja paikoitellen kasvaa runsaasti lillukkaa. Seinäsammal muodostaa yhtenäisen maton. Alueen halki virtaavan Vartio-ojan notkossa ei metsäkortteen ohella juuri muuta kasva, mutta sen pohjoisrinteillä viihtyvät runsaina isotalvikki, taikinamarja, huopakeltano, ojakellukka sekä katinlieko.

Pipon moottoriurheilualueen eteläpuolella on kahden mäen välissä metsäkortetta kasvava notko. Härkämäen itärinnettä peittää metsä- ja kivikkoalvejuurten saniaismatto. Alempana rinteellä seassa on myös vadelmaa. Ylärinteellä kasvaa pensaana metsälehmus. Molemmat mäet ovat harvennettua mustikkatyyppiä. Itäisellä mäellä kasvaa metsälauhan lisäksi metsämaitikka.

Alueelle pääsee pohjoisesta Sahaajankadun päästä sekä polkupyörällä vanhaa Loviisan ratapengertä pitkin. Alueen pohjoispäästä lähtiessä kannattaa kulkea itärannalle vain reilun metrin levyisen puron yli, sillä tämä puoli on helppokulkuisempi.