Porvoonjoki

Rehevän kasvillisuuden reunustama Porvoonjoki mutkittelee ensimmäisen Salpausselän eteläpuolen savimaiden halki Suomenlahdelle. Joki tuo vaihtelua vähäjärvisen alueen maisemaan ja rikastaa alueen eliöstöä. Joki on myös kanoottiretkeilijälle mieluinen kohde. Porvoonjoki saa alkunsa Salpausselän etelärinteiden puroista.

Porvoonjoen rantamilta ja lähialueelta tunnetaan myös useita vanhoja asuinpaikkoja. Ristola on niistä yksi tunnetuimmista ja kuuluu Suomen vanhimpiin löydettyihin asuinpaikkoihin. Sen etelään viettävällä peltorinteellä on asuttu jo yli 9000 vuotta sitten, jolloin alue oli Ancylusjärven rantaa. Ristolasta on löydetty runsaasti jäänteitä muinaisesta asutuksesta esikeraamiselta ajalta.

Porvoonjoki on toiminut pitkään Salpausselkävyöhykkeen eteläisen Päijät-Hämeen puhdistettujen jätevesien purkuväylänä Suomenlahteen. Monimuotoiset kuormitustekijät yhdistettynä peltoalueiden voimakkaaseen peruskuormitukseen ovat asettaneet Porvoonjoen vesiensuojelulle suuria haasteita. Joen tilan parantamisen edellytys on koko vesistöalueen kuormituksen keventäminen. Vuonna 1980 tilanne parani, kun Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamon saneeraus ja laajennustyö valmistuivat. Tällöin Lahden kaupungin Porvoonjoelle aiheuttama jätevesikuormitus putosi puoleen aiemmasta. Samalla joen vedenlaatu nousi paremmaksi kuin 30 vuoteen. Lahden kaupungin keskusta-alueelta Vesijärveen kohdistuvan hulevesikuormituksen vähentämiseksi osa siellä muodostuvista hule- eli sade- ja sulamisvesistä on vuodesta 2020 lähtien siirretty käsiteltäviksi Hennalan hulevesikosteikkoon. Kosteikon hulevesijärjestelmässä puhdistetut hulevedet johdetaan edelleen  Porvoonjokeen ja ne parantavat vedenlaatua laimentamalla muualta tulevan kuormituksen pitoisuuksia.

Lataa Porvoonjoen kartta

Luhdanjoeksi nimitetty Porvoonjoen latvajakso on tunnettu linnuistaan. Tulviva joenvarsiniitty on monien kosteikkolintujen suosiossa. Alueella pesii useita vesilintuja ja kahlaajia ja muuttoaikoina niityllä ruokailee runsaasti siivekkäitä. Joen tuntumaan rakennettu korkea lintutorni tarjoaa keväin ja syksyin tarkkailupaikan muuttolintujen kiikaroijille. Lahden kaupungin omistama rannan niittyosa on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi 1998.

Porvoonjokeen laskeva Okeroisten Erviänoja on myös linnustollisesti arvokas ja Lahden monipuolisin yölaulajapaikka. Ojalle pääsee Kotipellontietä.

Porvoonjoen kalasto koostuu savimaiden jokien yleisistä kalalajeista hauesta, ahvenesta ja mateesta. Lisäksi särkikaloista särki, lahna ja salakka ovat yleisiä niin joen pääuomissa kuin sivupuroissa. Pääasiallinen kalastusmuoto jokialueella on vapakalastus ja se keskittyy hauen ja ahvenen kalastukseen.

Porvoonjoen vaelluskalakantojen palauttamiseksi on tehty töitä jo kaksi vuosikymmentä. Kalateiden rakentamisen, virtavesien kunnostamisen ja kotiutusistutusten myötä uhanalainen taimen lisääntyy jälleen Porvoonjoen latvavesillä. Kirjolohta esiintyy myös Lahden alueella satunnaisesti. Kirjolohet ovat peräisin istutuksista, joita tehdään ajoittain Orimattilan koskialueille. Porvoonjoessa on paikoin istutuksien johdosta myös hyvä täplärapukanta.

Vanhan Helsingintien länsipuolella ns. Nikulan alueella, Kukonkoskella Porvoonjoki mutkittelee savisessa laaksossa. Sen muodot ovat hienoja geologisia esimerkkejä meandereista. Joen poikkiprofiilit on helppo havainnoida eri kohdista. Tulvarajat ja niiden vaikutus kasvillisuuteen näkyvät hyvin. Rannalla on savinen tulvareunus, jyrkähkö törmä ja näiden jälkeen vain harvoin tulvan alle jäävä tasanne. Tämän vyöhykkeen jälkeen alkaa kuusen kasvuvyöhyke. Rannan lehtipuut, lepät, pajut ja ryteikköiset tuomet kaartuvat talvella lumien painosta joen päälle muodostaen kauniita holveja.

Kasvit

Kasvillisuus on pääosin lehtoa. Keväällä sinivuokko, valkovuokko ja vähäisiä määriä keltavuokkoa kasvaa joen rannoilla. Savinen vesi kuljettaa joen yläjuoksulta ravinteita ja kasvien siemeniä tulvareunukselle, joten kasvit rehottavat tällä vyöhykkeellä kesäisin. Mukulaleinikki muodostaa pienialaisia kasvustoja. Lehtotähtämö kasvaa paikoin mattona.

Eläimet

Kookkaan puuston ja alueen rehevyyden vuoksi linnusto on Kukonkosken alueella varsin monipuolinen. Kuusikon peruslajisto on hyvin edustettuna: sirittäjä, harmaasieppo, puukiipijä, hippiäinen, monet rastaat, metsäkirvinen, peippo sekä pajulintu laulavat ahkerasti. Sepelkyyhky ja jopa varpushaukka ovat pesineet alueella. Vehreässä rantapensaikossa elävät satakieli, viitakerttunen, peukaloinen sekä lehtokerttu. Veden alueella viihtyvät telkkä, rantasipi ja lehtokurppa. Alueella olevassa pöntössä pesii vuorovuosin lehtopöllö ja telkkä. Linturetkeilijät ovat tavanneet alueella kaiken kaikkiaan yli 40 lajia.

Alueella tavattuja nisäkkäitä ovat piisami, vesimyyrä, metsämyyrä, rotta sekä metsähiiri. Lisäksi vetten yllä lentelee iltahämärissä useita lepakoita.

Uuden Orimattilantien eteläpuolella Porvoonjoki meanderoi voimakkaasti. Joen itärantaa voi seurailla aina Vartio-ojan suulle asti. Lähistöltä tunnetaan kaksi kivikautista asuinpaikkaa jokilaaksoon viettäviltä rinteiltä. Ristolaa pidetään Suomen mittakaavassa yhtenä varhaisimmista ihmisen asuinpaikoista.

Myöhemmät, esimerkiksi rautakauden löydöt sijoittuvat yleensä Porvoonjoen pienten sivujokien tuntumaan. Liikenteen valtaväylän rantaa lienee pidetty liian turvattomana asuinpaikkana. Vartio-ojan tienoilla on tarkkailtu Porvoonjoella liikkuvia mahdollisia vihollisia. Ristolassakin toteutuvat varhaisen maanviljelijän asuinpaikkavaatimukset: etelärinne, pellonpohjaksi hyvä maalaji ja veden läheisyys.

Kasvit

Porvoonjoen rantalehdot poikkeavat muista Lahden lehdoista selvästi. Puuston valtalajeina ovat harmaaleppä ja tuomi. Halava ja mustuvapaju kasvavat puumaisina, kiiltopaju on niitä runsaampi iso pensas. Metsäruusu on runsaampi kuin yleensä Lahden lehdoissa. Kenttäkerroksessa tyypillisiä lajeja ovat pystykiurunkannus, kullero, mukulaleinikki ja keltavuokko. Paikoin valtalajina voi olla lehtotähtimö. Lähempänä joenrantaa kasvaa korkeita ruohoja: korpikaislaa, koiranvehnää, mesiangervoa, rantatädykettä ja keltaängelmää. Kaksi viimeksi mainittua ovat Päijät-Hämeessä Salpausselän pohjoispuolella hyvin harvinaisia. Vesikasvillisuudessa sarjarimpi on laji, jolla on samanlainen levinneisyyskuva.

Eläimet

Linnustossa on peltoaukeiden, lehtometsien ja rantapensaikkojen lajistoa. Kahlaajista rantasipi hakee ruokaansa joen savisilta rannoilta ja pesii rantatörmän suojaisissa metsänkohdissa. Näkyviä hyönteisiä ovat keskikesän neidonkorennot.